Histamiinilla

Histamiini on biogeeninen amiini ja tärkeä välittäjäaine elimistössä. Se syntetisoidaan histidiinista histidine decarboxylasen avulla ja varastoidaan pääasiassa mastsolujen ja basofiilien granuloissa. Lisäksi histamiinia tuotetaan enterokromafiinisissä soluissa mahalaukussa ja keskushermostossa, missä sillä on erilaista säätely- ja signaalin välitystehtävää.

Histamiini vapautuu pääasiassa mastsolujen ja basofiilien granuloista, kun solu kohtaa allergeenin IgE-välitteisessä degranulaatiossa. Vapautuminen voi tapahtua myös muiden ärsykkeiden, kuten kudosvaurion, lämpötilavaihtelujen tai tiettyjen lääkkeiden vaikutuksesta. Vapautuneena histamiini voi vaikuttaa useisiin elinjärjestelmiin sekä paikallisesti että systeemisesti.

Histamiinilla on useita reseptoreita: H1-, H2-, H3- ja H4-reseptorit. H1-reseptorit sijaitsevat muun muassa endoteelissä, sileissä lihaksissa ja keskushermostossa, ja niihin liittyvät vasodilataatio, kapillaaripuutteisuuden lisääntyminen, keuhkoputkien supistuminen ja kutina sekä nokkosihottuman oireet. H2-reseptorit ovat mahanpeitteisten rauhojen soluissa ja säätelevät mahanesteen eritystä. H3-reseptorit toimivat auto- ja heteroreseptoreina keskushermostossa ja voivat vaikuttaa norepinefriinin sekä muiden aineiden vapautumiseen. H4-reseptorit sijaitsevat immuunijärjestelmän soluissa ja osallistuvat tulehduksellisiin ja immunologisiin vasteisiin.

Histamiinin metabolia tapahtuu pääasiassa diamino-oksidaasin (DAO) ja histami-time-metylaasin (HNMT) kautta, ja lopputuotteet poistuvat munuaistiehyiden kautta. Klinisesti histamiinilla on merkitys allergisissa oireissa, nuhassa, nokkosihottumassa sekä anafylaktisissa reaktioissa. Lääkärin käyttöön on keinoja kuten H1- ja H2-reseptorin salpaajat, jotka lievittävät tyypillisiä oireita. Ravitsemuksessa histamiinipitoinen ruoka sekä histamiinintoleranssi voivat aiheuttaa oireita, jos DAO-aktiivisuus on alentunut.