Hiivakulttuuri

Hiivakulttuuri, tai hiivanviljely, viittaa prosessiin, jossa hiivasolujen kasvattamista ja lisääntymistä käytetään erilaisten tuotteiden valmistukseen tai muiden prosessien edistämiseen. Hiivasolut ovat yksisoluisia mikro-organismeja, jotka kuuluvat sieniin ja ovat tärkeitä luonnossa sekä teollisuudessa. Hiivakulttuurien käyttö on yksi vanhimmista mikrobiologisen teknologian sovelluksista, ja niitä on käytetty muun muassa leipomisen, oluen ja viinin valmistuksessa jo tuhansia vuosia.

Hiivasolut tarvitsevat ravinteita, kuten sokereita, typpeä ja mineraaleja, sekä optimaalisen lämpötilan ja pH-arvon kasvunsa edistämiseksi. Yleisimmin käytettyjä hiivasukuja ovat *Saccharomyces cerevisiae* (leipähiiva) ja *Saccharomyces pastorianus* (olut-hiiva). Näiden lisäksi on monia muita hiivasukuja, jotka soveltuvat erilaisiin sovelluksiin, kuten biokaasun tuotantoon tai jätteiden käsittelyyn.

Hiivakulttuurien valmistuksessa käytetään steriilejä olosuhteita, jotta vältetään epäpuhtauksien sekaantuminen. Kasvatus aloitetaan yleensä yksittäisestä solusta tai solukokonaisuudesta, joka kasvatetaan kasvatusalustalla, kuten glukoosipitoisessa liemessä. Kun hiivasoluja on riittävästi, ne levitetään haluttuun tuotteeseen tai prosessiin. Esimerkiksi leipomisen yhteydessä hiiva lisätään taikinaan, jossa se käyttää sokereita ja tuottaa hiilidioksidia ja alkoholia, mikä aiheuttaa taikinan nousun.

Hiivakulttuurien merkitys on laaja, ja niitä käytetään myös lääketieteessä, esimerkiksi probioottien valmistuksessa, sekä ympäristötekniikassa, kuten jätevesien puhdistuksessa. Nykyään hiivakulttuurien tuotanto on automatisoitua ja teollistunutta, mikä mahdollistaa suuren määrän hiivasolujen valmistamisen tehokkaasti ja steriileissä olosuhteissa.