Hiilivarastoa

Hiilivarastoa tarkoittaa prosessien ja rakenteiden kokonaisuutta, jossa hiiltä sitoutuu tai pysyy poissa ilmakehästä pitkän aikaa. Sillä viitataan sekä luonnollisiin hiilinieluihin että teknisiin ratkaisuisiin, joissa CO2:ta pysyvästi varastoidaan.

Luonnolliset hiilivarastot koostuvat maaperästä, metsistä, turveseuduin sekä vedenalaisista ekosysteemeistä. Maaperän ja kasvillisuuden hiili muodostaa suuria varastoja, joiden määrä vaihtelee maaperän koostumuksen, biotyyppien ja ilmaston mukaan. Turvealueet ja escrit, kuten soiden hiili, ovat erityisen merkittäviä pitkän aikavälin varastoja. Meret ja valtameren ekosysteemit sekä niissä tapahtuva hiilen sitoutuminen ilmakehästä ovat myös keskeisiä hiilivarastoja.

Geologinen hiilivarastointi tarkoittaa käänteisesti ihmisen teknillistä toimintaa, jossa CO2 kerätään talteen ja sijoitetaan pysyvästi esimerkiksi suolakaivoksiin, tiukkoihin kivikerroksiin tai kallioperään. Tätä kutsutaan usein CCS:ksi (carbon capture and storage). Lisäksi voidaan hyödyntää akvifäärisiä tai öljy- ja kaasukenttiä hiilen varastointiin.

Merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä on keskeinen: hiilivarastot voivat vähentää ilmakehän CO2-pitoisuutta ja tukea kestävää kehitystä. Harjoittaminen edellyttää huolellista suunnittelua, seurantaa ja politiikkaa, jotta varastointi on sekä turvallista että pitkäaikaista. Haasteita ovat muun muassa vuototarkkailu, pitkän aikavälin pysyvyys ja kustannukset. Hiilivarastot ovat kuitenkin olennainen osa sekä luonnollisia että teknisiä toimenpiteitä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.