Hiekkalajit

Hiekkalajit ovat hiekan erilaisten koostumusten ja syntyperien luokkia. Hiekka koostuu rakeista, joiden koko on noin 0,063–2 millimetriä, ja sen laadun määrittävät rakeiden kokojakauma, pyöreys sekä mineraalinen koostumus. Yleisin mineraali on kvartsihiekka, joka koostuu pääasiassa piidioksidista (SiO2) ja on kemiallisesti sekä kulutukseltaan kestävä. Hiekan ominaisuuksiin vaikuttavat lisäksi mahdolliset lisäaineet kuten savea tai muuta epäorgaanista ainesta.

Mineraalisen koostumuksen mukaan tavallisimmat hiekkalajit ovat kvartsihiekka, arkohiekka, biogeeninen hiekkalaji sekä lithic sand. Kvartsihiekka koostuu suurimmaksi osaksi kvartsista ja sitä käytetään usein rakennusteollisuudessa sekä lasin valmistuksessa. Arkohiekka sisältää kvartsin ohella merkittäviä määriä felsparia, mikä vaikuttaa sen väriin ja kemialliseen koostumukseen. Biogeeninen hiekkalaji syntyy merieläinten kuoriksi ja muiksi biologisiksi osiksi ja esiintyy erityisesti rannikkoalueilla. Lithic sand sisältää runsaasti kiinteitä kivilajin paloja, mikä tekee siitä vähemmän homogeenin kuin kvartsihiekka.

Hiekan syntyyn vaikuttavat erilaiset prosessit: aeolinen hiekka syntyy tuulen kuljetuksesta, fluviaalinen hiekka veden siirtämänä ja rannikkohiekka on näiden sekä merellisistä tekijöistä muodostunutta sekoitusta. Sorting ja rakeiden pyöreys kertovat kuljetusolosuhteista ja alkuperäisestä ympäristöstä.

Käyttö ja laatu: rakennushiekkaa käytetään täyte- ja rakennusmateriaaleina, ja kvartsihiekkaa hyödynnetään myös lasite- ja lasite- raaka-aineena. Puhtaus, oikea lajittelu sekä matala epäainepitoisuus vaikuttavat käyttökohteisiin. Hiekan louhinnalla ja jalostuksella on ympäristö- ja ilmanlaatuun liittyviä vaikutuksia, joita hallitaan sekä säädöksin että teknisillä toimenpiteillä.

---