Hengittää

Hengittää on suomen kielessä verbi, jolla tarkoitetaan ilman ottamista keuhkoihin ja sen ilmaa ulos uloshengityksen muodossa. Hengittäminen on elintärkeä prosessi, joka mahdollistaa hapen siirtymisen kehon soluihin ja hiilidioksidin poistamisen verenkiertoon.

Fysiologisesti ilma saapuu nenän tai suun kautta, kulkee ilmanottokanavien, henkitorven ja keuhkopussin kautta keuhkoihin, joissa kaasujen vaihto tapahtuu alveoleissa. Happea siirtyy verta vereen ja hiilidioksidi poistuu verenkierrosta keuhkoihin, josta se poistuu keuhkojärjestelmän kautta. Hengittäminen on useimmiten automaattista, mutta keskushermosto säätelee nopeutta ja syvyyttä tarpeen mukaan, kuten rasituksessa, rentoutumisesa tai sairauden ilmetessä.

Kielellisesti hengittäminen taipuu monella tavalla: perusmuoto on hengittää, ja taivutusmuodot kuten minä hengitän, sinä hengität, hän hengittää ovat yleisiä. Lisäksi käytetään nimityksiä hengittäminen (koko prosessi), sisäänhengitys (inhalointi) ja uloshengitys (exhalointi). Esimerkki: Hän hengittää rauhallisesti kuvauksessa tai harjoittelee syvähengitystä.

Terveydellisessä kontekstissa normaali hengittäminen on hiljaista ja säännöllistä levossa. Hengenahdistus (hengenahdistus) sekä hengästyminen voivat viitata keuhko- tai sydänsairauteen, astmaan, COPD:hen, infek­tioihin tai ahdistukseen. Yleistynyt stress tai hengitysteiden tukkeutuminen voivat muuttaa rytmiä ja syvyyttä.

Hengittäminen koskee sekä ihmisiä että eläimiä ja on keskeinen osa elintoimintojen ylläpitoa sekä toiminnallista suorituskykyä.