Harhaluulojen

Harhaluulot ovat kiinteitä, todellisuudesta poikkeavia uskomuksia, joita potilas pitää totena huolimatta vahvasta näytöstä niiden kumoamisesta ja kulttuurillisista normeista. Harhaluulot eivät johdu muistin vääristymästä tai satunnaisista virheistä, vaan ne pysyvät vakaasti mukana potilaan maailmankuvassa. Ne voivat ilmetä eri sairausnäkymissä, kuten psykoottisissa häiriöissä, mutta myös masennukseen, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, neurodegeneratiivisiin sairauksiin sekä päihde- tai somaattisten tilojen yhteydessä.

Tyypillisiä muotoja ovat muun muassa vainon-harhaluulot, suurelliset harhaluulot, viittauksiin liittyvät harhaluulot sekä somaattiset harhaluulot. Vainon-harhaluulossa uskalletaan tai tulkitaan toisen tekevän pahaa tai seuraavan potilasta. Suurellisissa harhaluuloissa uskottu asema, kyky tai vaikutusvalta on ylittänyt normaalin tason. Viittauksiin liittyvät harhaluulot tulkitsevat sattumanvaraiset tapahtumat koskettavan potilasta. Somaattiset harhaluulot liittyvät kehon toimintaan tai terveyteen liittyviin epäilyihin.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon ja potilaan kertomuksiin; harhaluulojen rooli selvitetään osana kokonaismuutosta, jossa erotellaan psykoottiset oireet muista häiriöistä. Taustatekijöitä harkitaan, kuten masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, neurodegeneratiiviset sairaudet sekä päihteiden vaikutus.

Hoito keskittyy taustasyyn hoitoon sekä yleisiin psykiatrisen hoidon keinoihin. Yleisnimiin kuuluvat antipsykoottinen lääkehoito, psykoedukaatio, sekä kognitiivis-behavioraalinen terapia psykoosin hoidossa. Lisäksi voidaan painottaa arjen tukemista ja haittojen minimointia sekä yksilöllistä kuntoutusta. Ennuste riippuu taustalla olevista syistä ja hoidon oikea-aikaisuudesta.

Harhaluulojen genetiivimuoto on harhaluulojen, ja sitä käytetään esimerkiksi ilmaisuissa kuten "harhaluulojen esiintyminen."