Hapenpuutteisissa

Hapenpuutteisissa tarkoittaa tiloja, joissa kudoksiin ei riitä happea tai joissa elimistö ei kykene käyttämään happea riittävän tehokkaasti. Lääketieteessä tätä tilaa kutsutaan hypoksiksi. Hapenpuute syntyy monista syistä, ja sitä voidaan tarkastella eri mekanismien perusteella: alhainen veren hapenpaine tai alveolaarisen ilman hapenkuljetukseen liittyvät ongelmat, verenkierron riittämämätön toiminta sekä solujen hapenkäytön häiriöt.

Syyt ja kontekstit ovat moninaisia. Keuhkosairaudet (kaksi yleisintä ovat COPD ja keuhkokuume) voivat vähentää hapen siirtymistä keuhkoista vereen. Korkea ilmanpaine ja vuoristossa tapahtuva altistuminen voivat johtaa alhaiseen veren hapenpaineeseen. Verenkierron ongelmat, kuten sydämen vajaatoiminta tai sokki, rajoittavat hapen toimitusta kudoksiin. Anemia pienentää veren hapen kuljetuskapasiteettia, ja myrkytykset kuten hiilimonoksidi tai syanidin voivat estää solujen hapenkäytön.

Oireet ja merkit voivat kehittyä nopeasti: hengenahdistä, nopea tai pinnallinen hengitys, sydämentykytys, huimaus, päänsärky, väsymys ja sekavuus. Vakavissa tapauksissa ilmenee tajunnan menetystä tai konkreettisia neurologisia oireita.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon sekä laboratoriotutkimuksiin, kuten verinäytteisiin ja hapetukseen liittyviin mittauksiin (arteriaalinen veren kaasutus PaO2, SaO2). Tarvittaessa käytetään kuvantamistutkimuksia keuhkojen tilan selvittämiseksi.

Hoito kohdistuu syyn mukaan. Yleistä on hapen antaminen lisähapen saamiseksi, ja vakavammissa tapauksissa hengityskonehoito. Taustasairaudet hoidetaan erikseen (esim. anemiaan verensiirto, myrkytykset riittävän poistamisen ja antidootein hoito). Ehkäisyä edistetään muun muassa vuoristokäytännöissä sopeutumisella, tupakoinnin vähentämisellä sekä kroonisten sairauksien hyvällä hoidolla.