Hapenpoistoa

Hapenpoistoa on prosessi, jossa hapen määrä poistetaan ilmasta, vedestä, kaasusta tai muista nesteistä. Tavoitteena on estää hapettuminen ja siihen liittyvät haitat, kuten korroosio, pilaantuminen ja ei-toivotut reaktiot. Hapenpoistoa sovelletaan sekä teollisuudessa että laboratorioissa.

Tyypillisiä käyttökohteita ovat laboratoriot ja tuotantoprosessit, joissa hapeton tila on välttämätön reaktioiden hallitulle etenemiselle, sekä elintarvikkeiden pakkausratkaisut, joissa hapenpoisto parantaa säilyvyyttä ja laatua. Esimerkkejä ovat elintarvikkeiden pakkaaminen sekä akku- ja polttoainejärjestelmien hapettumisen ehkäisy.

Hapenpoistoa voidaan saavuttaa fyysisillä ja kemiallisilla menetelmillä. Fyysiset menetelmät sisältävät inertin kaasun purkamisen (esim. typen tai argonin virtausta), degasoinnin alipaineella sekä kaasun läpäisevien kalvokonseptien ja sekoitukseen perustuvien prosessien käyttämisen. Kemialliset menetelmät käyttävät hapenkuluttajia, kuten sulfiteja tai askorbiinihappoa sekä muita antioksidantteja, jotka reagoivat hapen kanssa ja poistavat sen liuoksesta tai pakkausjärjestelmästä.

Mittaaminen ja valvonta: hapenpoiston tehokkuutta seurataan yleisesti hapen pitoisuudella (dissolved oxygen, DO) tai vastaavilla hapensorvontamenetelmillä. Käytössä ovat DO-mittarit, optiset hapensorneratkaisut sekä Clark-tyyppiset elektrodit.

Turvallisuus ja rajoitukset: inerttien kaasujen käyttö voi aiheuttaa asfyksiariskin tiloissa, jolloin asianmukainen ilmanvaihto ja turvallisuusmääräykset ovat olennaisia. Lisäksi kaikkia tiloja ei ole mahdollista tehdä täysin hapettomiksi, ja menetelmien soveltuvuus riippuu prosessin tarpeista.