Hankintaperiaatteet

Hankintaperiaatteet ovat julkisen hankinnan keskeisiä periaatteita, jotka säätelevät, miten viranomaiset ja muut julkista rahoitusta käyttävät toimijat hankkivat tavaroita, palveluita sekä rakennus- ja työmaita. Niiden tarkoituksena on turvata kilpailun reiluus, varmistaa paras vastine julkiselle rahoitukselle sekä taata hankintamenettelyn laillisuus, avoimuus ja tehokkuus. Periaatteet ulottuvat sekä kansalliseen hankintalainsäädäntöön että EU-lainsäädäntöön, johon jäsenvaltiot sitoutuvat.

Keskeiset hankintaperiaatteet ovat muun muassa: tasapuolinen kohtelu ja syrjimättömyys kaikkia toimijoita kohtaan sekä maasta, alkuperästä tai muista tekijöistä riippumatta; läpinäkyvyys, jossa hankintamenettelyt, kriteerit ja päätökset ovat julkisia ja perusteltuja; suhteellisuus, jolla vaatimukset ja kriteerit ovat hankkeen kokonaistarpeisiin sopivia eivätkä kohtuuton; sekä avointa ja tehokasta kilpailua edistävä toimintatapa, joka mahdollistaa osallistumisen kaikille soveltuville tarjoajille. EU-kontekstissa korostetaan myös vastavuoroista tunnustamista (mutual recognition) ja yleistä edellytysten tasavertaisuutta sisämarkkinoilla.

Käytännössä hankintaperiaatteet ohjaavat koko hankintaprosessin suunnittelusta, tarjouspyynnöistä ja valintakriteerien määrittelystä sekä lopullisista päätöksistä. Hankintoihin sovellettavat valintaperusteet pyritään määrittelemään selkeästi ja objektiivisesti, ja voittajaksi valitaan usein se tarjoaja, jonka tarjous osoittaa parhaan kokonaishyödyn (best value for money) tai hinta-laatusuhteen. Periaatteiden noudattaminen edistää kilpailua, torjuu korruptiota ja tukee kustannustehokkuutta sekä yhteiskunnallisia tavoitteita, kuten kestävää kehitystä. Suomessa hankintaperiaatteet konkretisoituvat Hankintalaissa sekä muussa hankintaa koskevassa lainsäädännössä, jota noudatetaan kaikissa julkisen sektorin hankinnoissa.