rahoitukselle

Rahoitukselle viitataan yleisesti taloudellisiin toimiin, joissa varoja hankitaan tai suunnataan tietyn projektin, yrityksen tai muun toiminnan toteuttamiseen. Se koskee sekä yksityishenkilöiden taloutta että julkisia ja yksityisiä organisaatioita. Rahoitus voi rakentua sisäisestä käytöstä, kuten voittojen uudelleenkäytöstä, tai ulkoisista lähteistä.

Rahoituslähteet voidaan jakaa kolmeen pääryhmään. Sisäinen rahoitus tarkoittaa kassavirran uudelleenkäyttöä ja voittojen sitomista takaisin toimintaan. Ulkoinen rahoitus koostuu velkamuotoisesta rahoituksesta (lainat, luotot, leasing) sekä oman pääoman rahoituksesta (osake-, sijoitus- tai pääomamentti). Julkinen rahoitus sisältää valtion, kuntien sekä EU- ja muiden julkisten ohjelmien tukimuodot, apurahat ja tukiratkaisut, jotka voivat tukea hankkeita, tutkimusta tai kehittämistä.

Rahoitusprosessi alkaa tarpeen ja tavoitteiden määrittelystä, siirtyy rahoituslähteiden valintaan sekä kustannus- ja kassavirtaennusteiden laatimiseen, ja päättyy neuvotteluihin, sopimuksiin sekä toteutuksen seurantaan. Keskeisiä käsitteitä ovat korko, takaisinmaksuaika, vakuudet ja luottokelpoisuus sekä riskien hallinta. Rahoitukseen liittyy myös määräaikoja, ehtoja ja raportointivaatimuksia, joita rahoittajat voivat asettaa.

Rahoitukselle asetettavat käyttökohteet ovat muun muassa yrityksen perustaminen ja kasvu, tutkimus- ja kehityshankkeet, kiinteistö- ja infrastruktuurihankkeet sekä yksityishenkilöiden suuremmat hankinnat. Riittävä ja hyvin hallittu rahoitus tukee toimintaa sekä tavoitteiden saavuttamista, mutta siihen liittyy kustannuksia ja velvoitteita, jotka on suunnitelmallisesti huomioitava.