Hallitsevuus

Hallitsevuus tarkoittaa valtion tai hallintojärjestelmän kykyä hallita yhteiskuntaansa: ylläpitää järjestystä, toteuttaa politiikkaa ja vastata sekä sisäisiin että ulkoisiin haasteisiin. Käsite liitetään usein englanninkieliseen termiin governability ja nähdään mittavana osana valtion kapasiteettia ja legitimiteettiä. Hallitsevuus ei rajoitu pelkästään lainsäädännön tai poliittisen päätöksenteon toimeenpanoon, vaan siihen sisältyy myös kyky kohdata kriisejä, huolehtia palveluista ja ylläpitää luottamusta julkiseen hallintoon.

Keskeisiä ulottuvuuksia ovat: instituutioiden vahvuus ja selkeys, lainsäädännön ja oikeuslaitoksen toimintakyky, julkisen hallinnon tehokkuus ja läpinäkyvyys sekä taloudelliset resurssit sekä sosiaalinen hyväksyntä. Hallitsevuuteen vaikuttavat lisäksi turvallisuus, korruptio, hallinnollinen kapasiteetti, kehityksen taso sekä poliittinen vakaus. Kyse on sekä kyvystä suunnitella että toteuttaa politiikkaa sekä kyvystä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin, kuten kriiseihin tai taloudellisiin shokkeihin.

Mittaaminen ja arviointi vaihtelevat; yleisiä viitteitä ovat hallinnon tehokkuus, oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen, politiikan johdonmukaisuus sekä julkisten palvelujen saatavuus. Kansainväliset kehitystoimet ja vertailut käyttävät usein monikriteerisiä indikaattoreita kuten koko maailmantalouden tilannetta seuraavia mittareita, joiden tarkoituksena on kuvata hallituksen kykyä ylläpitää toimivaa järjestelmää.

Käsitettä kritisoidaan osin siksi, että se voi peittää valtasuhteita ja legitimaatiokysymyksiä. Hallitsevuus nähdään usein keinona arvioida valtion kapasiteettia, ei pelkästään syrjintää tai demokratian laatua. Siitä voidaan keskustella erilaisissa konteksteissa, kuten valtioprojektiin keskittyvässä valtioiden rakennuksessa, kriisinhallinnassa tai kehityspolitiikassa.