HLAsovittuvuuden

HLAsovittuvuus tarkoittaa sitä, miten hyvin henkilön HLA-tekijät eli ihmisen leukosyyttien antigeenit ovat yhteensopivia toisen yksilön kanssa elinsiirron yhteydessä. HLA-geenit sijaitsevat suurella MHC-alueella ja ne ovat erittäin monimuotoisia. Klassiset HLA-antigeenit jaetaan I-ryhmän (HLA-A, -B, -C) sekä II-ryhmän (HLA-DR, -DQ, -DP) antigeeneihin. Yhteensopivuus riippuu periytymisestä ja populaation HLA-rakenteesta, ja parempi samankaltaisuus pienentää immuunireaktioiden riskiä.

Elinsiirroissa sovittuvuudella on keskeinen rooli hylkimisreaktioiden estämisessä ja pitkittyneen siirteen toiminnan varmistamisessa. Tavoitteena on optimoida HLA-A, -B ja -DR antigeenien yhteensopivuus luovuttajan ja vastaanottajan välillä. Täydellistä vastaavuutta ei aina löydy, minkä vuoksi hoitoon kuuluu immuunipuolustusta säätelevä lääkehoito sekä yksilöllinen riskinarviointi.

Hematopoieettisen kantasolusiirron eli luuytimen siirron yhteydessä korostuu korkearesoluutioinen HLA-tyypitys useille loci: HLA-A, -B, -C, -DRB1 ja -DQB1. Parempi yhteensopivuus pienentää graft-versus-host-taudin riskiä ja parantaa toipumista sekä potilaan pitkän aikavälin selviytymistä.

HLA-tyypitys voidaan tehdä serologisesti tai molekulaarisesti, nykyään yleisesti sekvenssipohjaisesti. Ennen siirtoa arvioidaan myös vastaanottajan vasta-ainemat sekä tehdään crossmatch-testi, jolla varmistetaan, ettei vastaanottajalla ole luovuttajaa vastaan kohdistuvia vasta-aineita. HLAsovittuvuuden merkitys vaihtelee siirtoyhteydestä riippuen, mutta se on olennaisin tekijä siirron suunnittelussa.