HLAtyypitys

HLA-tyypitys, tai human leukocyte antigen -tyypitys, on prosessi, jolla yksilön HLA-alleelit tunnistetaan. HLA-alue on ihmisen suurin immuunijärjestelmän geenialue (MHC), ja se sijaitsee kromosomilla 6. Se sisältää klassiset geenit, jotka kuuluu luokkiin I (HLA-A, -B, -C) sekä II (HLA-DP, -DQ, -DR). Näillä alueilla esiintyy suurta polymorfiaa, mikä vaikuttaa elimistön hylkimisreaktioihin elinsiirroissa sekä autoimmuunien riskiin.

Toteutustavat: aluksi käytettiin serologista tyypitystä, mutta nykyään painopiste on molekulaarisessa tyypityksessä. Menetelmistä yleisiä ovat PCR-SSP (alleeli-spesifiset primäärat), PCR-SSO (alleeli-spesifiset oligonukleotidit) ja sekvensointipohjainen tyypitys (SBT). Viime vuosina yleistynyt next-generation sequencing (NGS) mahdollistaa korkean resoluution alleelitasoisen tyypityksen, usein neljän kentän (esim. HLA-A*02:01:01:01) tasolla.

Käyttötarkoitukset: keskeisin sovellus on elinsiirtojen donor-rekisteröinti ja potilaan sovitus, jolloin oikea HLA-sovitus vähentää hylkimisreaktioita ja parantaa tuloksia. HLA-tyypitys tukee myös tutkimusta autoimmuunisairauksien genetiikasta ja farmakogenetiikkaa, sekä väestötason erojen kartoittamista.

Yhteenveto: HLA-tyypitys on olennainen työkalu immunologiassa ja kliinisessä siirto- ja tutkimuskäytännössä, tarjoten yksilöllistä alleelirakennetta, jolla voidaan ennakoida immunologisia vasteita ja lääkkeiden vaikutuksia.