HEvärjäyksellä

HE-värjäys, eli hematoksiliini-eosiini-värjäys, on yksi yleisimmistä kudosnäytteiden histologisen tutkimuksen menetelmistä. Menetelmä tuottaa selkeän kontrastin tumien ja soluväliaineen välillä, mikä helpottaa kudoksen rakenteen ja mahdollisten muutosten tunnistamista. Sitä käytetään sekä kliinisessä diagnostiikassa että tutkimuslaboratorioissa, ja se on usein perusvärjäys ennen muita menetelmiä kuten immunohistokemiaa.

Protokollassa kudosnäyte kiinnitetään useimmiten formaliiniin, upotetaan parafiiniin ja leikataan ohuiksi viipaleiksi. Viipaleet deparaffinoidaan, huuhdellaan ja värjätään ensin hematoksiliinillä, joka on perusväriaine ja kiinnittyy happamiin rakenteisiin kuten tumien kromatiiniin, tehden tumat sinivioletiksi tai purpuraisiksi. Tämän jälkeen viipaleet käsitellään eosinillä, joka on hapan ja värjää sytoplasman sekä soluväliaineet vaaleanpunaisiksi. Lopuksi viipaleet kiinnitetään, dehydratoidaan, kirkastetaan ja peitetään.

Värjäyksen tulkitseminen perustuu morfologian erottuvuuksiin: tumien koko, muoto ja kromatiinin järjestäytyminen sekä sytoplasman ja sidekudoksen värimuutokset. HE-värjäystä käytetään laajasti erilaisten kudosnäytteiden, kuten epiteeli-, side- ja lihaskudoksen sekä kasvainten, tutkimuksessa. Sen etuihin kuuluvat yksinkertaisuus, nopeus ja laaja soveltuvuus, mutta se ei tarjoa solukohtaista molekulaarista tunnistusta, joten tarvitaan täsmällisempiä lisävärjäyksiä tai molekyylitutkimuksia diagnoosin varmentamiseksi.