Geostationaarisen

Geostationaarinen kiertorata on Maan pyörimisliikkeen kanssa synkronoitu ympyrämäinen kiertorata, jonka satelliitti kiertää Maapallon ympäri samalla ajalla kuin Maa pyörii. Satelliitti pysyy näin suhteellisesti paikallaan maanpinnan yllä yhden tietyn ekvaattoripisteen kohdalla. Kiertoradan korkeus Maan pinnasta on noin 35 786 kilometriä, ja sen pituuspiiri on sama kuin Maan pyörimisakselin yläpuolella. Koko järjestelmä vaatii kiertoradan, jonka kiertoaika on noin 23 tuntia 56 minuuttia sidereal päivässä.

Geostationaarisen kiertoradan toteuttaminen vaatii, että kiertorata on ekvaattorissa eli leveysasteen ollessa 0°, ja että kiertorata on prograde. Mikäli inklinaatio ei ole nolla, kyseessä on geosynkroninen kiertorata; satelliitti ei pysy staattisena maanpinnan suhteen, vaan se liikkuu maanpinnan yläpuolella kuviossa.

Käyttökohteet: GEO-satelliitteja käytetään laajasti televiestinnässä ja tietoliikenteessä sekä sääsatelliitteissa. Ne mahdollistavat pitkäkestoiset yhteydet suurilla alueilla yhdellä, pysyvästi asemalla olevalla satelliitilla. Kansainvälinen ITU hallinnoi orbital-slotteja, jotta satelliitit eivät häiritse toisiaan.

Rajoitteet: Yksi suurimmista rajoitteista on geostationaarisen aseman kattavuus, joka on hyödytön korkeille leveyspiireille. Signaalin viive johtuu suuresta etäisyydestä satelliittiin, ja satelliiteille tarvitaan polttoainetta pysyä paikoillaan sekä hallinnoida tilankäyttöään.

Historia: Konseptin ja teknisen kehityksen juuret ovat 1940–1950-luvuilla. Ensimmäinen onnistunut geostationaarinen satelliitti, Syncom 3, saavutti GEO:n vuonna 1964. Ensimmäinen kaupallinen GEO-satelliitti, Intelsat I (Early Bird), toimi vuodesta 1965.

---