Geodesiassa

Geodesia on tiede, joka tutkii Maan muotoa, asemaa avaruudessa ja gravitaatiokenttää sekä kehittää viitejärjestelmiä ja mittausmenetelmiä maan pinnan ja sen ympäristön geometrian sekä muutosten tarkkaan määrittämiseen.

Historian juuret ovat klassisessa geodesiassa ja triangulaatiossa, joissa määriteltiin maan muoto ja koko. Satelliittiaikakaudella geodesia laajeni globaaliksi mittausjärjestelmäksi: nykyisin käytetään GNSS- , VLBI-, SLR- ja DORIS-mittauksia sekä kansainvälisiä viitekehyksiä kuten ITRF ja IERS.

Keskeisiä käsitteitä ovat geoid, ellipsoidi ja korkeusmallit. Geoid on potentiaaliltaan sama kuin keskimääräinen merenpinnan taso; ellipsoidi on matemaattinen pintamalli maan muodosta. Korkeudet määritellään geodeettisella korkeudella, ortometrisella korkeudella ja ellipsoidekorkeudella, jotka liittyvät toisiinsa viitekehysten kautta. Maanliikkeet ja ajoittaiset muutokset huomioidaan ajassa päivitetyissä viitekehyksissä, kuten ITRF.

Mittausmenetelmät: GNSS-verkot antavat tarkat koordinaatit, ja niiden lisäksi käytetään VLBI:tä, SLR:ää ja DORISia maailmanlaajuisen viitekehyksen tuottamiseen. Gravimetria kuvaa gravitaatiokentän vaihtelua, nivelointi ja geodeettiset verkot varmistavat korkeusmittausten paikkakäytön.

Sovellukset ulottuvat kartoituksesta ja navigoinnista infrastruktuurin suunnitteluun, merenpinnan ja ilmaston seurantaan sekä maankuoren liikkeiden geodynaamisiin tutkimuksiin. Kansainvälisiä organisaatioita ovat IERS, ITRF, IGS ja EGM-sarjat, jotka edistävät datan jakamista ja standardien kehittämistä.