Fotometriikassa

Fotometriikka on valon mittaamisen ala, jossa painotetaan sitä, miten valo koetaan ihmisnäkökulmasta. Se erottelee radiometriikan, joka mittaa valon energiakohtaisesti riippumatta havaitsijasta, ja keskittyy visuaalisesti merkittäviin suureisiin. Fotometriset suureet kuvaavat silmän herkkyyttä ja havaitun kirkkauden vaikutusta.

Keskeisiä fotometrisia suureita ovat luminous flux (lumen, lm), illuminance (lux, lx), luminous intensity (candela, cd) ja luminance (cd/m²). Luminanssi ja valaistusvoimakkuus liittyvät tilan ja katsojan näkökulman mukaan. Silmän herkkyys on kuvattu Vr(λ)-käyrällä, joka painottaa värispektrin eri aallonpituuksia samoin kuin ihmisen näköaisti. Tämän vuoksi energiamääristä muokataan visuaalisesti miellytettäväksi ja tulkittavaksi kirkkaudeksi.

Standardointi ja mittaaminen perustuvat kansainvälisiin määräyksiin. CIE:n standardi havaitsija sekä standardit valonlähteille (esimerkiksi D65) määrittelevät havaintopisteet ja valossa esiintyvät passbandit. Fotometriikassa käytetään sekä absoluuttia että suhteellista mittaamista; monet sovellukset hyödyntävät fotometrisia järjestelmiä ja passapukahtia kuten Johnson-Cousins tai muut fotometriset järjestelmät. Astronomian yhteydessä käytetään magnitudijärjestelmää ja suhteellisia mittauksia F/F0, jotta tähdten kirkkaus voidaan vertailla.

Laitteistossa käytetään esimerkiksi fotometrejä, radiometrejä, spektrofotometrejä ja integraattorisia astioita sekä CCD- tai fotomultiplierilaskennan kaltaisia hajautettuja detektoreita. Kalibrointi ja tulosten traceabiliteetti ovat keskeisiä.

Fotometriikka soveltaa valaistus- ja arkkitehtuurisuunnitteluun, ympäristömittauksiin sekä tähtitieteelliseen fotometriaan ja väri-/kirkkausmittauksiin. Se key-alueena alati kehittyvissä mittausjärjestelmissä ja standardeissa.