Fosfaattiyhdisteet

Fosfaattiyhdisteet ovat fosforihapon esteriyhdisteitä, joissa alkoholi on liittynyt fosforiin. Yleisimmät ovat mono-, di- ja triesterit riippuen siitä, kuinka monta fosforihapon hydroksyyliryhmää on esteröitynyt. Triesterissä fosfori on korvannut kaikki kolme hydroksyyliryhmää alkoholeilla, jolloin yleinen rakennFORMA on P(=O)(OR)3. Mono- ja diesterit säilyttävät joko yhden tai kaksi esteröitynyttä ryhmää ja niillä voi olla vielä hydroksyyliryhmiä.

Rakenne ja luokittelu: fosfaattiyhdisteet ovat yleensä korkeasti polaarisia ja ne voivat olla happamia tai neutralisoituneita. Triesterit ovat tavallisimpia teollisuudessa, mutta myös mono- ja diesterit ovat tunnettuja. Biologisesti tärkeitä ovat fosfaattisidokset, jotka esiintyvät esimerkiksi lipideissä ja nukleiinihangoissa sekä energiakäytössä.

Esimerkkejä ja biologinen merkitys: tunnettuja fosfaattiyhdisteitä ovat trietyylifosfaatti (TEP), tributyylifosfaatti (TBP) ja triphenylfosfaatti (TPP). Biologisesti tärkeä osa ovat fosfolipidit, kuten fosfolipidiominaisuudet, sekä adenosiinifosforihappojen (ATP, ADP, AMP) ja nukleiinihappojen fosfodiesterisidokset DNA/RNA.

Käyttö ja valmistus: fosfaattiyhdisteita käytetään runsaasti liekinestoaineina (flame retardants), plastisoijina erityisesti PVC:ssä, sekä öljy-, neste- ja voiteluaineissa. Tyypillinen valmistusmenetelmä on alkoholien reagoiminen fosforikloridin kanssa: ROH + POCl3 → (RO)3P=O + HCl, ja esto-, kontrolloitua esteröintia voidaan saavuttaa osittaisella substituoinnilla mono- tai diesterien saamiseksi.

Turvallisuus ja ympäristö: jotkut fosfaattiyhdisteet voivat olla myrkyllisiä tai ecotoksisia sekä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Käytössä noudatetaan asianmukaisia turvallisuus- ja ympäristömääräyksiä sekä asianmukaista jätteen käsittelyä.