Finanssimarkkinalainsäädäntö

Finanssimarkkinalainsäädäntö viittaa Suomessa finanssimarkkinoita säätelevien lakien ja säädösten kokonaisuuteen. Lainsäädäntö koostuu sekä Euroopan unionin rahoituspalveludirektiivien harmonisoimasta sääntelystä että kansallisista laeista ja viranomaisten antamista säännöksistä sekä ohjeista.

EU-tason sääntely muodostaa keskeisen perustan. Siihen kuuluvat muun muassa MiFID II ja MiFIR sekä MAR (markkinankäytön ja -hajautumisen torjunta), Prospectus Regulation sekä UCITS- ja AIFMD-säännökset. Näiden tavoitteena on suojella sijoittajia, varmastaa markkinoiden läpinäkyvyys ja toimintakyky sekä edistää koko rahoitusjärjestelmän vakaata toimintaa.

Suomessa finanssimarkkinainfrastruktuurin valvonta hoidetaan Finanssivalvonnan kautta. Kansallinen lainsäädäntö päivityy EU-sääntelyn edellyttämällä tavalla, ja se kohdistuu pankkeihin, vakuutusyhtiöihin, sijoituspalveluyrityksiin, rahastoyhtiöihin sekä maksupalvelujen tarjoajiin sekä markkinapaikkoihin ja selvitysjärjestelmiin. Lainsäädäntö kattaa muun muassa toimintaa koskevat vaatimukset, tiedonantovelvoitteet, riskienhallinnan velvoitteet sekä markkinaturvallisuutta ja sijoittajien asemaa vahvistavat määräykset.

Toteutuksessa korostuvat sekä EU-lainsäädännön yhtenäistäminen että kansallinen sääntelyn käytännön soveltaminen. Sääntelyä päivitetään jatkuvasti EU:n muutosten ja finanssialan kehityksen mukana. Finansiarmarkkinalainsäädäntö pyrkii turvaamaan markkinoiden luotettavuuden, kilpailukyvyn ja sijoittajien oikeudet.