hajautumisen

Hajautuminen on sijoitus- ja resurssinhallinnan keino, jolla jaetaan arvoa useisiin kohteisiin riskin vähentämiseksi. Sijoitusyhteydessä hajautuminen pyrkii pienentämään salkun kokonaisriskin sekä tasaamaan tuottoja, kun yksittäisten sijoitusten suoritus heikkenee. Tavoitteena on vähentää unsystemaattista riskiä, joka johtuu yhden kohteen epäonnistumisesta, samalla säilyttäen mahdollisuuden saada parempia tuottoja pitkällä aikavälillä.

Sijoitusportfoliota suunniteltaessa hajautus tarkoittaa eri omaisuusluokkien, toimialojen ja maantieteellisten alueiden yhdistämistä sekä ajallista hajautusta. Yleisimmät osa-alueet ovat osakkeet, joukkovelkakirjat, kiinteistöt ja hyödykkeet, joiden välillä pyritään rakentamaan ei-samaaikana liikkuva, vähintään kohtuullisen korreloitunut kokonaisuus. Maantieteellinen hajautus ja sektorien monipuolistaminen voivat suojata salkkua alueellisten suhdanteiden tai sektorikohtaisen heilahtelun vaikutuksilta.

Hajautumisen menetelmät voivat sisältää myös ajallisen hajautuksen, kuten säännöllisen sijoittamisen (dollar-cost averaging), sekä kustannusten ja verotuksen huomioimisen. Moderni portfolioteoria (MPT) tuo rakenteellisen lähestymistavan: salkun optimaalinen riskin ja tuoton suhde saavutetaan sovittamalla keskeisiä omaisuusluokkien odotettuja tuottoja ja niiden korrelaatioita.

Rajoitteina hajautuminen ei voi poistaa markkinahäiriöitä kokonaan tai poistaa systemaattista riskiä. Liiallinen hajautus voi johtaa heikompiin tuottoihin ja lisäkustannuksiin, ja korrelaatioiden muutokset voivat vaikuttaa odotettuihin hyötyihin. Silti hajautus on keskeinen periaate riskien hallinnassa ja pitkän aikavälin varallisuuden rakentamisessa.