Eutrofoituminen

Eutrofoituminen on prosessi, jossa vesistöön pääsee liikaa ravinteita, erityisesti typpeä ja fosforia. Nämä ravinteet toimivat lannoitteina, jotka edistävät voimakasta levien ja muiden vesikasvien kasvua. Levien massiivinen lisääntyminen, joka tunnetaan myös nimellä leväkukinta, voi muuttaa veden ulkonäköä ja laatua merkittävästi.

Leväkukintojen seurauksena vesi voi muuttua sameaksi ja vihreäksi. Kun levät kuolevat ja hajoavat, bakteerit käyttävät hajotukseen happea. Tämä voi johtaa happikatoon vesistön pohjalla, mikä puolestaan vaikeuttaa tai estää kalojen ja muiden pohjaeliöiden elämää. Happikato voi aiheuttaa kalakuolemia ja heikentää koko ekosysteemin tilaa.

Eutrofoitumisen pääasiallisia lähteitä ovat ihmisen toiminnot. Maatalouden valumat, joissa lannoitteita ja lietelantaa huuhtoutuu vesistöihin, ovat merkittävä syy. Myös jätevedet, teollisuusprosessien päästöt ja ilmakehästä laskeutuvat ravinteet edistävät prosessia. Luonnollinen eutrofoituminen on hidasta, mutta ihmisen toiminta on voimakkaasti kiihdyttänyt sitä monilla alueilla.

Eutrofoitumisen ehkäisyyn ja vähentämiseen pyritään rajoittamalla ravinnekuormitusta. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi tehokkaampia jätevedenpuhdistamoita, maatalouden ravinnekuormituksen vähentämistoimia ja valuma-alueiden suojelua. Vesistöjen tilan parantaminen vaatii pitkäjänteisiä toimia ja usein useiden eri toimenpiteiden yhdistämistä.