ravinnekuormituksen

Ravinnekuormitus tarkoittaa vesistöihin kertyvien ravinteiden, erityisesti typen (N) ja fosforin (P), lisäystä. Lähteitä ovat maatalous, haja-asutusalueet sekä teollisuus ja liikenne sekä ilmasto- ja sadevesistä aiheutuvat prosessit. Ravinteet kulkeutuvat sade- ja pintavalunnan sekä jokien ja purojen välityksellä vesistöihin, missä ne voivat kiihdyttää rehevöitymistä sekä heikentää veden laatua ja vesiekosysteemien toimintaa.

Hajakuormitus (diffuse) sekä pistekuormitus kattavat suurimman osan ravinnekuormituksesta. Hajakuormitusta syntyy maatalouden lannoituksesta, karjanhoidosta, peltojen eroosiosta sekä kaupunkialueiden sadeveden mukana tulevista päästöistä. Pistekuormitus koostuu jätevesien puhdistamoista, teollisuuslaitoksista sekä muista suorista päästöistä.

Seurauksia ovat rehevöityminen, leväkukinnat ja hapenkulun lisääntyminen vesistöjen pohjakerrostumissa. Näin vesien elinympäristö heikkenee, kalakannat voivat vähentyä ja veden laatu sekä käyttökelpoisuus virkistys- ja juomakäytössä heikentyä.

Vesistöjen tilaa seurataan mittaamalla muun muassa kokonaisfosforin (TP) ja kokonaistypen (TN) pitoisuuksia sekä muita vedenlaatuindikaattoreita. EU:n vesipuitedirektiivi ohjaa kansallisia suunnitelmia ja toimenpiteitä tavoitteenaan vesien hyvä ekologinen ja kemiallinen tila sekä veden kierron kestävien käytäntöjen edistäminen.

Toimenpiteisiin kuuluvat hallittu ravinnekiertojen hallinta maataloudessa (optimoitu lannoitus, maan suojaviljely), suojakaistat ja viljelykiertojen parantaminen, sade- ja hulevesien Hallinta, vesien puhdistuksen tehostaminen sekä fosforin poistaminen jätevesistä. Näillä toimilla pyritään vähentämään ravinnekuormitusta ja parantamaan vesistöjen tilaa pitkällä aikavälillä.