Etävalvonta

Etävalvonta tarkoittaa tilan, prosessin tai henkilön hälytyksiä ja tilannetta seurattavaksi etäyhteyden kautta. Siihen käytetään sensoreita, mittauslaitteita ja verkkoihin liitettyjä laitteita, joiden keräämää dataa siirretään analysointia varten pilveen, keskitettyyn järjestelmään tai reunalaskentaan. Tavoitteena on havaita poikkeamat, ennakoida riskejä ja mahdollistaa toimenpiteet ilman on-site läsnäoloa.

Se vaikuttaa useilla toimialoilla: terveydenhuollossa etäseuranta käsittää potilaan elintoimintojen sekä hoitotietojen seuraamisen; teollisuudessa ja infrastruktuurissa valvotaan prosesseja, koneiden kuntoa ja energiankulutusta; ympäristömittauksissa seurataan ilmanlaatua ja vesistöjä; turvallisuusvalvonnassa pyritään ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin rikos- ja paloturvallisuudessa.

Keskeisiä teknologioita ovat sensorit, telemetria, Internet of Things -laitteet sekä langattomat verkot (esim. mobiili- ja LoRaWAN-verkot). Tiedot kerätään, siirretään pilviin tai reunalaskentaan, ja niistä muodostetaan ajantasaisia koontinäkymiä sekä määritellään hälytykset vastuuhenkilöille.

Tietosuoja ja turvallisuus ovat keskeisiä. Henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan EU:n yleistä tietosuoja-asetusta (GDPR), ja toteutetaan minimointia, anonymisointia, vahvaa pääsynhallintaa sekä salauksia. Kyberturvallisuudesta huolehditaan säännöllisillä päivityksillä, valvonnalla ja auditointeja.

Etävalvonnan etuja ovat parempi turvallisuus, tehokkuus sekä nopea reagointi ilman fyysistä läsnäoloa. Haasteita ovat järjestelmien yhteentoimivuuden puute, kustannukset sekä riippuvuus verkkoyhteyksistä ja kyberhyökkäysriskeistä.

Lainsäädäntö ja standardit ohjaavat toimintaa. EU-tasolla GDPR muistuttaa tietosuoja-vaatimuksista; teollisuudessa ja kriittisessä infrastruktuurissa sovelletaan kyberturvallisuusstandardeja, kuten IEC 62443. Etävalvonta kehittyy teknologian kehityksen mukana, ja edge- sekä pilvipalvelut laajentavat sen sovelluksia.