salauksia

Salauksia tarkoittaa tiedon suojaamista siten, että vain valtuutetut voivat lukea sen. Käytännössä salaus muuntaa selväkielisen tiedon (plaintext) siten, ettei sitä voi ymmärtää ilman oikeaa avainta. Salauksen tarkoituksena on estää luvattoman pääsyn, varmistaa tietojen koskemattomuus ja luottamuksellisuus.

Salauksia voidaan tarkastella kahdella päätyypillä: symmetrisellä ja epäsymmetrisellä salauksella. Symmetrisessä salauksessa sama avain käytetään sekä salaukseen että purkuun (esimerkiksi AES, ChaCha20), mikä on nopeaa mutta avaimen turvallinen jakaminen voi olla haaste. Epäsymmetrisessä salauksessa käytetään julkista avainta salaukseen ja yksityistä avainta purkuun (esimerkiksi RSA, elliptic curve cryptography, ECC), mikä helpottaa avainten jakamista mutta on yleensä hidasta suurien datojen kohdalla. Hybridisysteemeissä yhdistetään näitä ominaisuuksia: epäsymmetrinen avainvaihto mahdollistaa turvallisen avaimenjaon ja sen jälkeen käytetään symmetristä salaus nopeaan tiedonsiirtoon.

Historia ja nykykäyttö: moderni kryptografia kehittyi 1970-luvulla RSA:n ja julkisen avaimen idean myötä. Tärkeimmät sovellukset ovat internetin turvallisuus (TLS/HTTPS), sähköpostin salaus (S/MIME, PGP), tallennusturva sekä VPN-yhteydet. Kvanttitilanteen myötä kryptografia kehittyy post-quantum -standardien suuntiin.

Turvallisuusnäkökulmat: turvallinen salaus edellyttää vahvoja avaimia, huolellista avainten hallintaa ja suojattuja avainkanavia. Keskeisiä ovat myös standardit ja yhteensopivuus: lukuisat organisaatiot kuten NIST ja ISO/IEC määrittelevät suosituksia ja yhteisiä käytäntöjä.