Etikkapohjaisuuden

Etikkapohjaisuuden viittaa siihen, että päätöksillä, toiminnoilla ja politiikoilla on selkeä moraalinen perusta. Se tarkoittaa käytännössä arvoihin, periaatteisiin ja normeihin sitoutumista, sekä näiden periaatteiden soveltamista eri tilanteisiin siten, että valinnat voidaan perustella ja niitä voidaan arvioida sidosryhmien näkökulmasta.

Käytännön tasolla etikkapohjaisuus ilmenee organisaatioiden ja yhteisöjen toimintaperiaatteissa, kuten eettiset ohjeistot, päätöksenteon viitekehykset, riskien ja vaikutusten arviointi sekä vastuullisuus- ja läpinäkyvyysmekanismit. Hyvä etikkapohjaisuus vaatii arvojen ja käytännön toimien välistä linjassaoloa sekä keinoja vastuullisuuden seuraamiseen ja tarvittaessa korjaaviin toimenpiteisiin.

Aurinkokohdat etikkapohjaisuuden rakentamisessa liittyvät sekä teoreettiseen että käytännön ulottuvuuteen. Teoreettisesti ne voivat nojautua perinteisiin etiikan suuntauksiin, kuten deontologiaan, konsekventialismiin tai hyve-etiikkaan, sekä kunkin kontekstin erityistarpeisiin. Käytännössä etikkapohjaisuutta edistetään esimerkiksi sidosryhmien osallistumisella, eettisillä arvioinneilla, ohjaus- ja valvontajärjestelmillä sekä jatkuvalla koulutuksella.

Haasteina esiintyy kulttuurinen relativismi, arvojoukkojen ristiriidat, nopea päätöksenteko ja tasapainottelu innovaation sekä varovaisuuden välillä. Arvioinnissa käytetään usein eettisiä tarkasteluja, audits- ja valvontamenettelyjä sekä palautemekanismeja, joiden avulla periaatteet voivat kehittyä ajan myötä.

Etikkapohjaisuus on keskeinen käsite suomalaisessa keskustelussa liiketoiminnan, tutkimuksen ja hallinnon kontekstissa, ja se liittyy vastuulliseen innovointiin, kestävyyteen ja ihmisoikeuksiin.