Ethernetyhteydet

Ethernetyhteydet ovat tietoverkoissa käytettäviä langallisia yhteyksiä, jotka perustuvat Ethernet-tekniikkaan ja IEEE 802.3 -standardeihin. Ne mahdollistavat tiedonsiirron laitteiden välillä paikallisverkoissa eli LAN-ympäristöissä. Ethernetiä käytetään sekä kuparisilla kierretyillä parikaapeleilla että valokuitukaapeleilla.

Fyysiset välitysjohdot ja liitännät vaihtelevat: kupariverkossa yleisiä ovat RJ-45 -liittimet CAT5e- ja CAT6-kaapeleilla, kun taas pitkiä matkoja ja suurempia nopeuksia varten käytetään valokuituoptisia yhteyksiä ja sopivia liittimiä (esim. LC).

Nopeudet ovat kehittyneet vuosikymmenten saatossa. Esimerkkejä ovat 10BASE-T (10 Mbps), 100BASE-TX (Fast Ethernet), 1000BASE-T (Gigabit Ethernet) sekä 10GBASE-T ja tätä suuremmat nopeudet. Lisäksi korkeamman suorituskyvyn optiikkaverkoissa esiintyy 40GBASE- ja 100GBASE -standardeja datakeskuksissa.

Verkkoarkkitehtuuri on yleensä star-topologia, jossa laitteet kytkeytyvät keskitettyihin kytkimiin. Nykyään koostumus on usein täysduplex ja CSMA/CD -vaikutus on käytännössä poistunut kytkinverkossa. Yksittäisten linkkien kapasiteetti ja laitteiden määrä riippuvat käytännön tarpeista.

Power over Ethernet (PoE) sallii sekä tiedonsiirron että virtalähteen toimittamisen samalla kaapelilla. PoE-tyyppejä on useita, ja ne mahdollistavat esimerkiksi IP-valvontakamerat, puhelimet ja langattomat tukiasemat ilman erillisiä virtakytkimiä.

Ethernetyhteydet eivät itsessään tarjoa salausta; turvallisuus toteutetaan ylemmän kerroksen mekanismeilla kuten VLAN-verkottelulla, palomuureilla ja salausmenetelmillä. Hallinta ja ylläpito perustuvat verkon dokumentaatioon, nopeusluokituksiin ja standardien noudattamiseen.