Epäviralliset

Epäviralliset on suomen kielen adjektiivi- ja substantiivimuoto, jolla tarkoitetaan jotain ei virallista, ei muodollista tai viranomaisten kautta vahvistettua. Sanan etuliite epä- ilmaisee negatiivisen merkityksen, ja monikkomuoto on epäviralliset. Sanaa käytetään kuvaamaan asioita, jotka eivät ole virallisesti vahvistettuja tai säänneltyjä.

Epävirallisia asioita voivat olla tapahtumat, käytännöt, menettelyt tai ryhmät, jotka toimivat ilman muodollista valvontaa tai hyväksyntää. Se viittaa usein joustavuuteen ja epämuodollisuuteen, mutta ei välttämättä tarkoita laitonta tai epäeettistä. Esimerkkejä ovat epäviralliset keskustelut työpaikalla, epäviralliset tilaisuudet kuten kahvitauon yhteiset keskustelut, sekä epäviralliset säännöt ja tavat työyhteisössä tai yhteisössä yleisesti.

Kielessä ja viestinnässä epävirallinen viittaa usein kielenkäyttöön, which is less formal and more colloquial. Epävirallinen tyyli voi ilmetä puhekielisin ilmaisuin tai rennommin rakennetussa rakenteessa, kun taas virallinen tyyli noudattaa tarkempia sääntöjä ja arvovaltaisia kanavia. Eri konteksteissa epäviralliset käytännöt voivat helpottaa nopeaa päätöksentekoa ja osallistumista, mutta ne voivat myös johtaa puutteelliseen koordinointiin tai epäselvyyksiin.

Näennäisestä epävirallisuudesta huolimatta termi ei tarkoita automaattisesti epäluotettavuutta; kyse on lähinnä siitä, onko kyseessä virallinen ja julkisesti vahvistettu tilanne vai ei. See also: virallinen, epävirallinen, informaalinen.