Epävaraisuudet

Epävaraisuudet tarkoittavat tiloja tai ilmiöitä, joissa tieto siitä, mikä on totta tai miltä tulokset näyttäisivät, ei ole varmaa. Ne kattavat sekä akateemisen että jokapäiväisen elämän ulottuvuuksia. Filosofisessa kontekstissa epävarmuudet jaotellaan usein epistemiseen epävarmuuteen, joka liittyy tiedon perusteisiin ja justificationiin, sekä aleatoriseen epävarmuuteen, joka syntyy ilmiön satunnaisuudesta. Käytännössä epävarmuutta mitataan, kuvataan ja hallitaan, jotta päätelmät olisivat luotettavampia.

Mittaus- ja tilastotieteessä epävarmuus tarkoittaa tuloksen epävarmuutta ja sitä ilmaistaan usein standardimuuttujan tai laajennetun epävarmuuden avulla. Lähteitä ovat satunnainen vaihtelu, mittauslaitteiden virheet, kalibrointi ja menetelmälliset seikat sekä näytteiden valinta. Epävarmuutta arvioidaan ja raportoidaan ohjeiden mukaan, kuten metrologian puitteissa, ja tulokset esitetään epävarmuusrajoin sekä mahdollisesti korostetaan riippuvuuksia ja olettamuksia.

Mallintamisessa ja ennustamisessa epävarmuus ilmenee parametri- tai ennustepävarmuutena. Tilastollisessa ja bayesialaisessa viitekehyksessä siihen reagoidaan erilaisin tavoin: luottamus- tai uskottavuutta kuvaavien väitteiden kautta sekä epävarmuusvaihtelun kautta Monte Carlo -menetelmillä tai analyyttisin kaavoin. Epävarmuuden ymmärtäminen ja hallinta mahdollistavat parempia päätöksiä sekä riskien ja epävarmuuden kommunikaation sidosryhmille.

Jokapäiväisessä elämässä epävarmuus voi ilmetä henkilöllisenä epävarmuutena tai itsetuntoon sekä tuleviin tapahtumiin liittyvänä epävarmuutena, joihin vaikuttavat tiedonhankinta, suunnittelu ja riskien hallinta.