Enterotoksigeeninen

Enterotoksigeeninen tarkoittaa kykyä tuottaa enterotoksineja, eli suolistossa toimivia myrkkyjä. Enterotoksit ärsyttävät ohutsuolen limakalvoa ja aiheuttavat vesikuivaa ripulkia sekä joskus oksentelua. Käsite viittaa bakteereihin tai niiden kantajiin, joilla on geenejä enterotoksien tuottamiseen. Tällaiset genetiikkaryhmät voivat sijaita plasmideilla, bakteerin genomiin integroituneina osina tai pienissä virulenttisuuden siirtoketjuissa.

Tunnetuimpia enterotoksigeenisiä bakteereja ovat Escherichia coli -kantojen enterotoksigeninen ryhmä (ETEC), Staphylococcus aureus -kantojen enterotoksiset tekijät sekä Bacillus cereus. Muita enterotoksigeenisiä lajeja voi esiintyä elintarvikkeissa ja ympäristössä, ja niiden toksiset potentiaalit edellyttävät tartuntariskin arviointia.

Geenien ilmentyminen ja enterotoksien tuotanto voivat siirtyä sukupolvelta toiselle sekä Horizontaalisen siirron kautta, mikä edistää entistä laajempaa virulenssia. ETEC:n enterotoksit jaetaan yleisesti lämpötilasta riippuviin kaskadeihin: LT- (lämpöherkkä) ja ST- (lämpötilaa kestävä) toksit, jotka lisäävät cAMP- tai cGMP-tasoja erityisesti suoliston epiteelin solukalvolla. Staphylococcus aureus tuottaa useita enterotokseja, jotka ovat usein superantigeenejä ja voivat aiheuttaa ideän oksentelukkaan. Bacillus cereus kattaa sekä diarrheal- että emetiset toksinityypit (esim. Hbl, Nhe).

Diagnostiikka perustuu toksinigeenien tai toksien havaitsemiseen PCR- tai immunoassay-menetelmin sekä viljelyyn liittyviin laboratorioanalyyseihin. Yleisesti enterotoksigeeniset bakteerit ovat merkittäviä elintarvikepohjaisissa sairauksissa, ja ruokaturva sekä hyvän hygienian varmistaminen ovat keskeisiä ennaltaehkäiseviä toimia.