Energiatehokkuusluku

Energiatehokkuusluku on numeerinen mittari, jolla Suomessa kuvataan rakennuksen, laitteen tai järjestelmän energiatehokkuutta. Termiä käytetään erityisesti energianergiakäsitteiden yhteydessä sekä energiatodistuksissa ja energialuokituksissa. Tarkka määritelmä ja laskentamenetelmät vaihtelevat sektorin ja säädösten mukaan, mutta yleisesti luku heijastaa energian käytön kustannustehokkuutta tai energiankulutuksen verrattuna tarjoiltuun palveluun.

Rakennusten yhteydessä energiatehokkuusluku ilmaisee usein vuotuisen energiankulutuksen pinta-alaa kohden, esimerkiksi kilowattitunnit neliömetriä kohti vuodessa (kWh/m2/a). Alempi arvo tarkoittaa suurempaa energiatehokkuutta. Luku lasketaan standardoitujen laskentaperusteiden avulla ottaen huomioon lämmitys, jäähdytys, ilmanvaihto, lämmin vesi, valaistus sekä mahdollinen uusiutuva energia. Rakennuksen energiatehokkuusluku käytetään yhdessä energiatehokkuusluokan kanssa (esim A–G) energiatodistuksessa, joka liitetään kiinteistön myynti- tai vuokraustilanteisiin.

Sähkö- ja kodinkoneiden osalta energiatehokkuusluku voi toimia numeerisena osana energialuokitusta ja auttaa kuluttajia vertailemaan saman käyttötarkoituksen tuotteita. Luku voi tukea myös politiikkatavoitteita energian säästämiseksi.

Rajoitteet liittyvät siihen, että arvo riippuu käytetyistä oletuksista, ilmastosta ja käyttötilanteista, ja se on usein arvio, ei tarkka todellinen energiankulutus. Säännöllinen yhdenmukaistaminen EU-direktiivien kanssa sekä ajantasaiset laskentaperusteet varmistavat vertailukelpoisuutta tuotteiden ja rakennusten välillä.