Energiahukka

Energiahukka tarkoittaa energian hukkaamista tai hukattua energiaa: energiatehokkuuden näkökulmasta kyse on siitä osasta energiasta, joka kuluu ilman että siitä saadaan vastaavaa palvelua tai hyötyä. Termiä käytetään sekä energiajärjestelmän teknisten häviöiden että loppukäytön tehottomuuden kuvauksessa, ja sitä tarkastellaan sekä tuotannossa että kulutuksessa.

Tavallisia energiahukan lähteitä ovat rakennusten lämmitys- ja jäähdytysten kautta syntyvä lämpöhäviö, huono eristys sekä ilmanvuoto, sekä laitteiden standby- ja valmiustila. Sähköverkossa tapahtuvat tekniset häviöt siirrossa ja jakelussa sekä vanhojen tai tehottomien koneiden prosessihäviöt voivat lisätä energiahukkaa. Teollisuudessa jätteen lämmön hyödyntämättömyys ja tehottomat prosessit voivat kasvattaa hukkaa.

Mittauksessa energiahukkaa arvioidaan energiatasein ja energiatehokkuusmittarein; se voidaan esittää esimerkiksi osuutena kokonaisenergiankulutuksesta tai suhteessa tuotettuun hyötyyn. Tämän avulla voidaan tunnistaa merkittävimpiä kohteita toimenpiteille.

Vähentäminen edellyttää sekä rakenteellisia parannuksia että käyttötapojen optimointia. Esimerkkejä ovat parempi eristys ja tiivistys, ilmanvuotojen korjaaminen sekä lämmön- ja jäähdön kierrätys. Myös energiamerkintöjen, tehokkaiden laitteiden ja älykkäiden hallintakäytäntöjen hyödyntäminen sekä sähköverkkojen modernisointi auttavat pienentämään energiahukkaa.

Energiahukan vähentäminen on keskeinen osa energiatehokkuus- ja ilmastotavoitteita sekä energiariippuvuuden vähentämistä. Kansallisessa ja EU-tasolla energiahukan seurantaa hyödynnetään politiikan suunnittelussa sekä kestävyystavoitteiden mittaamisessa.