Endosytointi

Endosytointi on solun sisäänottoa, jossa ulkoisista molekyyleistä tai hiukkasista muodostuu vesikkeli, joka eristetään solukalvosta ja kuljetetaan solun sisään. Prosessi on keskeinen ravinnonhaussa, solukalvon kierrätyksessä sekä signaalien säätelyssä. Endosytointi voidaan jakaa päätyyppeihin riippuen mekanismista ja cargoista: fagosytointi (suurten partikkeleiden sisäänotto), pinotsytointi (nesteen ja pienempien molekyylien sisäänotto), sekä reseptorivälitteinen endosytointi, jossa ligandi sitoutuu solureseptoreihin. Reseptorivälitteinen endosytointi voi olla klatriinivälitteistä, caveoliinivälitteistä tai muita reittejä hyödyntävää. Makropinoosi on laajempi, nopeasti tapahtuva nesteen ja kalvopussien muodostus.

Prosessi alkaa ligandin sitoutumisella reseptoriinsa, jonka jälkeen kalvo invaginaatioineen sulkeutuu endosomipussekseksi. Vesikkeli irrotetaan dynamiinilla ja siirtyy early endosome -tasolle. Endosomi-virta etenee pH:n laskiessa, mikä jakaa endosomeja early- ja late-asteille (Rab5 -> Rab7). Lopulta hidastuneet sisällöt voivat kohdata lysosomeja sulautuen, tai ne voivat kierrättää takaisin plasma-membrani recycling-endosomeihin (Rab11).

Endosytointi on elintärkeä useille fysiologisille toiminnoille: ravinnonhankinnalle (esim. transferriini-rautaa kuljettava kompleksi, LDL-reseptorina toimiva kantaja), reseptorien määrän säätelylle ja signaalin käsittelylle sekä immuunijärjestelmän ja neuronien toiminnalle. Patologisesti endosytointiin liittyy sairauksia kuten Niemann-Pickin tauti, perinnöllinen kolesterolisynteesi- ja metaboliasairaudet sekä Alzheimerin taudin endosomeihin liittyvät häiriöt. Myös virukset ja bakteerit voivat hyväksikäyttää endosytointia soluun pääsemiseksi.