Endoskopiassa

Endoskopiassa tarkoitetaan lääketieteellistä tutkimusmenetelmää, jossa endoskooppi, ohut valolla ja kameralla varustettu laite, viedään kehon onteloihin tai onteloiden sisään. Endoskooppi voi olla joustava tai jäykkä, ja siihen voidaan liittää instrumentteja kudosten näytteiden ottamiseen (biopsia) tai erilaisten hoitojen suorittamiseen. Endoskoopin avulla muodostetaan suora näkymä sisäelimiin, jolloin sekä diagnoosi että hoito ovat mahdollisia ilman suuressa leikkauksessa tarvetta. Toimenpide toteutetaan usein polikliinisesti tai lyhyessä sairaalassa, ja potilaalle annetaan sedaatio tai puudutus tarpeen mukaan.

Yleisimmät endoskopiatyypit ovat gastroskopia (mahan tähystys), esofagoskopia (ruokatorven tähystys) sekä kolonoskopia (paksusuolen tähystys); lisäksi bronkoskopia keuhkoputkien tutkimiseksi, kystoskopia virtsarakon tähystykseen sekä hysteroskopia kohdun sisätilojen tutkimiseksi. Näillä toimenpiteillä voidaan sekä löytää syy oireisiin että hoitaa sairauksia: kudosnäytteiden ottaminen, polyppien poistaminen, ahtaumien laajentaminen, vierasesineiden poisto sekä verenvuodon tyrehdyttäminen. Joissain tapauksissa voidaan asettaa stenttejä tai tehdä muita terapeuttisia toimenpiteitä.

Valmistautuminen riippuu kyseessä olevasta toimenpiteestä. Yleensä potilaan keho on tyhjentynyt ruuasta ennen toimenpidettä, ja lääkäri ohjaa mahdolliset lääkitykset. Suurin osa endoskopioista suoritetaan sedatiivisesti; potilas ei muista toimenpiteestä paljoakaan ja toipuminen on useimmiten nopeaa. Riskejä ovat harvinaisia, mutta voivat sisältää reiän muodostumisen, infektion, vuotoa sekä allergian tai reaktioita anestesiaan.

Lyhyt historia: moderni endoskopia kehittyi fiberoptisten endoskooppien kautta 1950-luvulla; digitaalinen kuvantaminen ja laajennettu terapian mahdollisuus ovat edistyneet 1990-luvulta lähtien.