Eläinäänet

Eläinäänet tarkoittaa eläinten tuottamia ääniä, joita ne käyttävät viestintään ja vuorovaikutukseen. Niitä esiintyy kaikissa eläinryhmissä ja niiden tarkoitukset voivat vaihdella: ne voivat varoittaa, houkutella kumppania, merkitä reviiriä tai vahvistaa sosiaalista yhteiseloa. Äänien syntyyn vaikuttavat sekä lajityypilliset ominaisuudet että yksilön tilannekohtaiset tekijät.

Tyypillisiä äänimuotoja ovat laulut, kutsuäänet ja varoitusäänet. Linnut käyttävät lauluja reviirin ja parittelun ilmaisemiseen sekä lauman yhteishengen ylläpitämiseen. Nisäkkäät voivat ulvoa, haukkua, maukua, murahtaa tai hyräillä tilan ja merkityksen viestimiseksi. Hyönteisillä äänet syntyvät usein sirityksenä tai koputuksina, sammakkoeläimillä kurnuttamalla tai kilinöillä. Usein äänet ovat sekä periytyviä että opittuja ja niiden taajuus, kesto ja rytmi vaihtelevat lajin ja tilanteen mukaan.

Tutkimuksessa eläinäänet tallennetaan ja analysoidaan usein äänitiedostoina. Keskeisiä mitta-alueita ovat taajuus (äänen korkeus), kesto, voimakkuus ja toistuvuus. Spektrigrafian avulla voidaan nähdä, miten ääni jakautuu taajuuksiltaan ja miten se muuttuu ajan mittaan. Tutkimus kuuluu akustiseen ekologiaan ja eläinviestinnän alaan, ja se auttaa ymmärtämään, miten eläimet löytävät, varoittavat ja koordinoivat toimintaansa.

Kulttuurissa eläinäänet voivat olla osa kielen onomatopoeiaa: eri kielet kuvaavat samankaltaisia ääniä eri tavoin, ja kirjoitetut muodot vaihtelevat kieleittäin. On ymmärrystä siitä, miten ihmiset kuulevat ja tulkitsevat eläinten äänet sekä miten nämä äänet ovat osa luonnon monimuotoista viestintää.