Eläinkäytön

Eläinkäytön käsite viittaa eläinten käyttämiseen tieteellisessä tutkimuksessa, opetuksessa ja tuotetestauksessa. Se kattaa sekä perinteisen tutkimustoiminnan että sovellukset, joissa eläinmalleja käytetään sairauksien ymmärtämiseksi, uusien hoitojen kehittämiseksi tai tuotteiden turvallisuuden arvioimiseksi. Eläinkäytöllä pyritään tuottamaan lisäarvoa tieteelliseen tietoon, mutta siihen liittyy myös eettisiä ja hyvinvointiin liittyviä näkökulmia, jotka ohjaavat toimintaa.

Käytön muotoja ovat biomedisiin ja toksikologisiin tutkimuksiin liittyvät kokeelliset tutkimukset, eläinmalleihin perustuvat opetustilanteet sekä tuotetestaukset, kuten lääkkeiden ja kosmetiikan turvallisuusarvioinnit. Kaikki menettelyt voivat edellyttää eläinten kärsimyksen minimoimista, riskinarviointia sekä asianmukaisia lupia ja ohjeita.

Lainsäädäntö ja valvonta vaihtelevat maittain, mutta Euroopan unionissa eläinkäyttöä säätelee direktiivi 2010/63/EU eli Eläinten käyttö tieteellisessä tarkoituksessa. Kansallisella tasolla on muun muassa säädöksiä eläinten hyvinvoinnista sekä tutkimustoimikunnista; projektit on arvioitava eettisesti ja saatettava luvanvaraisiksi.

3R-periaate (korvata, vähentää, parantaa) ohjaa eläinkäytön käytäntöjä. Mikäli mahdollista, korvataan eläinmallit kulttuuri- tai in vitro -menetelmillä; eläinmäärää pyritään vähentämään ja kokeiden suunnittelua sekä menettelyjä optimoidaan kärsimystä minimoiden.

Nykytrendeihin kuuluu sekä kehitys vaihtoehtoisia menetelmiä että läpinäkyyttä. Tutkimukset yhä useammin yhdistävät in vitro- ja tietomalleja sekä edellyttävät avoimuutta tutkimusmenetelmistä ja hyvinvointisuosituksista.

---