Eloonjäämisanalyysissä

Eloonjäämisanalyysi, joka tunnetaan myös selviytymisanalyysinä, on tilastollinen menetelmä, jolla tutkitaan tietyn tapahtuman esiintymisaikaa. Tyypillisesti tätä menetelmää käytetään lääketieteellisessä tutkimuksessa, jossa analysoidaan potilaiden selviytymisaikaa esimerkiksi tietyn sairauden tai hoidon jälkeen. Terminologia on suora käännös englanninkielisestä "survival analysis" -termistä.

Menetelmä ei rajoitu ainoastaan kuolemaan, vaan se voi koskea mitä tahansa tapahtumaa, jonka ajankohtaa seurataan. Tällaisia tapahtumia voivat olla esimerkiksi sairauden uusiutuminen, laitteen rikkoutuminen tai asiakassuhteen päättyminen. Keskeinen piirre eloonjäämisanalyysissä on niin sanotun sensuroinnin (censoring) huomioiminen. Sensurointi tarkoittaa tilannetta, jossa tapahtuman tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä kaikilla tarkasteltavilla yksilöillä. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että tutkimus päättyy ennen kuin tapahtuma on sattunut kaikilla, tai että yksilö poistuu tutkimuksen seurannasta syystä, joka ei liity itse tapahtumaan.

Yleisimpiä eloonjäämisanalyysin menetelmiä ovat Kaplan-Meier-arvio, log-rank-testi ja Coxin regressioanalyysi. Kaplan-Meier-arvio tuottaa graafisen esityksen selviytymiskäyrästä, joka kuvaa selviytymisen todennäköisyyttä ajan funktiona. Log-rank-testiä käytetään vertailemaan kahden tai useamman ryhmän selviytymiskäyriä. Coxin regressioanalyysi puolestaan mahdollistaa selviytymisaikaan vaikuttavien selittävien muuttujien (esim. ikä, sukupuoli, hoitomuoto) vaikutusten tutkimisen ja kvantifioinnin.