selviytymisanalyysinä

Selviytymisanalyysi, tunnetaan myös nimellä eloonjäämisanalyysi, on tilastollinen menetelmä, jolla tutkitaan odotettavissa olevaa aikaa tapahtuman toteutumiseen asti. Tätä tapahtumaa kutsutaan usein "kuolemaksi" tai "tapahtumaksi", mutta selviytymisanalyysiä voidaan soveltaa monenlaisiin tilanteisiin, joissa mitataan aikaa tiettyyn lopputulokseen. Esimerkkejä tällaisista lopputuloksista ovat potilaan paraneminen, koneen rikkoutuminen, asiakkaan pysyminen tilauksessa tai yrityksen pysyminen toiminnassa.

Keskeinen piirre selviytymisanalyysissä on sensurointi. Sensurointi tarkoittaa tilannetta, jossa kaikkia havaintoja ei ole seurattu tapahtuman toteutumiseen asti. Esimerkiksi lääketieteellisessä tutkimuksessa potilas voi lopettaa tutkimukseen osallistumisen tai tutkimusjakso voi päättyä ennen kuin potilas on kokenut tutkittavan tapahtuman. Sensurointi voi olla oikeanpuoleista, vasemmanpuoleista tai välimuotoista. Oikeanpuoleinen sensurointi on yleisin, jossa tapahtuma ei ole tapahtunut havaintokelpoisen ajan loppuun mennessä.

Selviytymisanalyysin yleisimpiä menetelmiä ovat Kaplan-Meier-estimaattori ja Coxin regressioanalyysi. Kaplan-Meier-estimaattori tuottaa graafisen esityksen selviytymiskäyrästä, joka kuvaa selviytymistodennäköisyyttä ajan funktiona. Coxin regressioanalyysi puolestaan mahdollistaa erilaisten selittäjien, kuten demografisten tekijöiden tai hoitomuotojen, vaikutuksen tutkimisen tapahtuman toteutumisen todennäköisyyteen, ottaen huomioon sensuroinnin. Selviytymisanalyysiä käytetään laajasti lääketieteessä, biologiassa, tekniikassa, taloustieteessä ja sosiaalitieteissä.