selviytymistodennäköisyyttä

Selviytymistodennäköisyys, tunnettu myös nimellä selviytymisaste, on tilastollinen mittari, jota käytetään kuvaamaan tietyn ajanjakson aikana elossa olevien henkilöiden osuutta ryhmässä, joka on altistunut samalle vaaralle tai altistukselle. Sitä käytetään laajasti lääketieteellisessä tutkimuksessa, erityisesti syöpähoitojen ja muiden sairauksien ennusteiden arvioinnissa.

Selviytymistodennäköisyyttä ilmaistaan yleensä prosentteina. Esimerkiksi 5 vuoden selviytymistodennäköisyys 80 % tarkoittaa, että 80 % kyseisessä tutkimuksessa mukana olleista henkilöistä oli elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista tai hoidon aloittamisesta. On tärkeää huomata, että tämä on keskiarvo, ja yksilölliset selviytymismahdollisuudet voivat vaihdella merkittävästi riippuen monista tekijöistä, kuten sairauden tyypistä ja vaiheesta, potilaan yleisestä terveydentilasta ja käytetyistä hoitomuodoista.

Selviytymistodennäköisyyttä lasketaan yleensä seuraavasti: elossa olevien potilaiden lukumäärä jaettuna kaikkien potilaiden lukumäärällä, kerrottuna sadalla. Tämä laskenta voi olla monimutkaisempi pitkäaikaisseurannoissa ja tilastollisissa malleissa, jotka ottavat huomioon ajan kulumisen ja mahdolliset "kilpailevat riskit" eli muut kuolemaan johtavat syyt.

Käytännössä selviytymistodennäköisyys tarjoaa arvokasta tietoa hoitopäätösten tueksi, lääketieteellisen tutkimuksen tulosten vertailuun ja potilaiden informointiin heidän ennusteestaan. On kuitenkin muistettava, että tilastolliset luvut eivät koskaan korvaa yksilöllistä lääketieteellistä arviota ja ne on aina tulkittava kontekstissaan.