Logranktestiä

Logrank-testiä, yleisesti kutsuttu logrank-testi, on ei-parametrinen tilastollinen testi, jota käytetään vertailemaan kahden tai useamman ryhmän selviytymisjakaumia oikea puuttuvuus (censoring) huomioiden. Se soveltuu erityisesti tilanteisiin, joissa halutaan hahmotella eroja elossaoloajoissa tai ajan tapahtumien määrässä kahden tai useamman ryhmän välillä.

Testi perustuu Kaplan–Meier-käyrien laskemiseen ja havaintoaikojen tapahtuma-ajatusten erityiseen käsittelyyn. Jokaisessa tapahtumahetkessä arvioidaan sekä ryhmän sisäiset riskijoukot että odotetut tapahtumamäärät, oletuksena että ryhmien selviytymisfunktiot ovat samat (H0). Lopuksi summataan erojen neliöt ja jakolaskut varmuudella, jolloin saadaan testitila X^2, joka nousee kohtaan g−1 vapausasteeseen (g on ryhmien määrä). Kahden ryhmän tapauksessa testitila vastaa tavallista logrank-testiä.

Hypoteesit ja tulkinta: nollahypoteesi H0 on, että kaikkien ryhmien selviytymisfunktiot ovat yhteneväiset kaikilla ajanhetkillä. Pienempi p-arvo viittaa siihen, että ryhmien välillä on tilastollisesti merkitsevä ero selviytymisjakaumissa. Testin tulos antaa ei-parametrisena arviointina siitä, onko ryhmien välillä eroja, mutta se ei mittaa erojen suuruutta.

Ominaisuudet ja rajoitukset: logrank-testi on robusti oikeaan puuttuvuuteen ja on yleisesti käytetty kliinisissä tutkimuksissa. Se on kuitenkin tehokkain ja oletetaan tasaiset hazard-suhteet (proportional hazards); jos hazardit ristikkäin eroavat merkittävästi ajan kuluessa, testin voima voi heiketä. Tämän vuoksi voidaan harkita vaihtoehtoisia painotettuja logrank-testejä, kuten Tarone-Ware tai Peto-Peto-Prentice.

Harjoittelu ja ohjelmistot: testin saa usein suoritettua tilasto-ohjelmistoissa kuten R:n survdiff-funktiolla (survival-paketti), Pythonin lifelines-kirjaston logrank_test-funktiolla tai muilla survival-analyysin työkaluilla.