Elohopeapitoisuudet

Elohopeapitoisuudet tarkoittavat elohopean määrää jossakin medioissa, kuten ilmassa, vedessä, maaperässä tai elintarvikkeissa. Elohopea esiintyy sekä erilaisina kemiallisina muotoina että yhdisteinä, joista tärkeimmät ovat metallinen Hg0, epäorgaaniset Hg2+-suolat ja orgaaniset muodot kuten metyylielohopea MeHg, joka kertyy ja bioakkumuloituu vesiekosysteemeissä.

Mittauksissa pitoisuuksia ilmoitetaan yleensä mikrogrammeina litraa kohden (µg/L vedessä) tai mikrogrammeina/milligrammeina kiloa kohti (µg/kg, mg/kg) elintarvikkeissa. Analyyttiset menetelmät perustuvat esimerkiksi atomipäähän: CVAAS (kylmähöyry-AAS), AAS ja ICP-MS. Näytteet käsitellään asianmukaisesti hajottamalla aine ja analysoimalla.

Lähteet ja esiintyminen ympäristössä ovat sekä luonnollisia että ihmisen toiminnan tuomia. Luonnollisia prosesseja edustavat muun muassa tulivuorenpurkaukset ja kivilajikehitys, kun taas ihmistoiminta sisältää hiilen polttoa, mineraalien louhintaa ja jätepolttoa. Mikäli metyylielohopeaa kertyy ruokavaliosta, erityisesti suurten petokaloiden, kuten tiikerihai ja miekkakala, kautta saattaa esiintyä merkittäviä pitoisuuksia. Metyylielohopea on erityisen helposti biologisesti kertyvää ja siirtyy ravintoketjussa.

Terveyden näkökulmasta metyylielohopea on voimakas neurotoksinen, ja sikiön sekä pienten lasten hermoston kehitys on erityisen herkän. Pitkäaikainen altistuminen voi vaikuttaa kognitioon ja motorisiin taitoihin. Siksi elohopeapitoisuuksien seuranta on osa sekä ympäristön että kansanterveyden riskien hallintaa.

Sääntely ja seuranta perustuvat kansainvälisiin ohjeisiin sekä kansallisiin ja alueellisiin määräyksiin. Maailman terveysjärjestö WHO/FAO sekä EU ja muut viranomaiset asettavat raja-arvoja elintarvikkeiden sekä ympäristön elohopealle ja ohjaavat monitorointia. Pitoisuuksien seuranta auttaa arvioimaan päästöjen ja altistumisen kehitystä sekä ohjaamaan toimia riskien vähentämiseksi.