Elintarvikelainsäädäntö

Elintarvikelainsäädäntö on kokonaisuus, joka säätelee elintarvikkeiden tuotantoa, käsittelyä, jakelua ja myyntiä sekä kuluttajille tarkoitettuja tiedotusta. Sen tavoitteena on varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus, laatu ja jäljitettävyys sekä suojata kuluttajia harhaanjohtavalta tiedoilta. Lainsäädäntö kattaa sekä yritysten toiminnan vaatimukset että kuluttajille suunnatun informaation, kuten merkinnät ja allergiatiedot.

EU-tason perusta ja kansallinen soveltaminen muodostavat elintarvikkeiden lainsäädännön rungon. Keskeisiä EU-säädöksiä ovat yleislainsäädäntö, kuten asetus 178/2002, joka määrittelee elintarvikkeiden turvallisuutta ja vastuita; hygieniakokonaisuus, kuten asetukset 852/2004 ja 853/2004; elintarviketietojen antaminen kuluttajalle koskeva asetus 1169/2011; sekä viranomaisvalvontaa koskeva asetus 882/2004. Kansallinen lainsäädäntö täydentää näitä sääntelemällä erikseen esimerkiksi tuotanto- ja markkinointivaiheen vaatimuksia, rekisteröintiä, jäljitettävyyttä sekä valvontaa ja viranomaisohjeita.

Toimijat ja valvonta perustuvat yritysten velvoitteisiin noudattaa HACCP-periaatteita, varmistaa hygienia ja turvallisuus sekä antaa oikeat merkinnät ja tiedot tuotteistaan. Valvonta jakautuu keskushallinnon sekä alueellisten ja kuntien viranomaisten kesken, ja sitä toteutetaan sekä suunnitelluilla että salaisilla tarkastuksilla sekä mahdollisten muistutusten ja takaisinottojen kautta. Kansalaiset voivat saada luotettavaa tietoa ja turvallisuudesta riippumattomaa valvontatietoa viranomaisten kautta.

Elintarvikelainsäädäntö kehittyy jatkuvasti vastaamaan uusia tuotantomuotoja, kansainvälisiä vaatimuksia sekä kuluttajien tarpeita, kuten paremmin näkyviä alkuperä- ja ravitsemustietoja.