Elektroniikkaa

Elektroniikka on tieteenala ja tekninen ala, joka tutkii sähkön käsittelyä ja siirtämistä elektronisten komponenttien ja piirien avulla. Se kattaa sekä analogiset että digitaaliset signaalit sekä voiman hallinnan että tiedon tuotannon, käsittelyn ja siirron. Elektroniikka rakentuu pääasiassa puolijohdekomponenteista, kuten diodeista ja transistorista sekä integroiduista piireistä, sekä erilaisten antureiden ja vasteiden käytöstä.

Elektroniikan kehitys on historiallisesti kytköksissä radiotekniikkaan, sähköisiin kokeisiin ja teollisiin sovelluksiin. Transistorin keksiminen vuonna 1947 johti suurten ja vahoja komponenttien korvaamiseen pienemmillä, tehokkaammilla ratkaisuilla. Integroitu piiri (IC) mahdollisti monimutkaisten järjestelmien pienentämisen ja kustannusten laskun, mikä kiihdytti elektroniikan leviämistä tietotekniikassa, teollisuudessa ja kuluttajalaitteissa.

Keskeisiä osa-alueita ovat analoginen elektroniikka (esimerkiksi vahvistimet ja suodattimet), digitaalinen elektroniikka (logiikka, muistitekniikka) sekä teho- ja tiedonsiirtelmat. Puolijohteet mahdollistavat pienet, energiatehokkaat järjestelmät sekä niiden integroinnin siruihin. Sulautetut järjestelmät ja ohjaukset yhdistävät elektroniikan suunnittelun ja ohjelmoinnin, ja ne ovat keskeisiä monissa nykyaikaisissa laitteissa.

Elektroniikkaa sovelletaan laajasti: kuluttajalaitteissa (älypuhelimet, televisiot, kaiuttimet), tietotekniikassa ja verkoissa, teollisuusautomaatiossa ja robotiikassa, autoelektroniikassa sekä lääketieteellisissä laitteissa ja uusiutuvan energian järjestelmissä.

Koulutuksessa elektroniikka tarjoaa perus- ja soveltavia kursseja, joissa opitaan piirikaavioita, mittausmenetelmiä, suunnittelun periaatteita sekä ohjelmointia ja turvallisuutta. Kansainvälisesti standardointi tapahtuu organisaatioiden kuten IEEE, IEC ja vastaavien kautta, mikä tukee yhteentoimivuutta, laatua ja turvallisuutta.