Eläinkoekäyttö

Eläinkoekäyttö viittaa eläinten käyttöön tieteellisessä tutkimuksessa ja opetuksessa. Sitä käytetään usein biologisten ja lääketieteellisten ilmiöiden ymmärtämiseen, uusien hoitomuotojen kehittämiseen ja turvallisuustestaukseen. Eläinkokeita tehdään laajasti eri tutkimusaloilla, kuten farmakologiassa, toksikologiassa, genetiikassa ja käyttäytymistieteissä.

Eläinkokeiden eettisyyttä ja tarpeellisuutta on pohdittu paljon. Yleisesti hyväksytty periaate on ns. 3R-periaate: Replacement (korvaaminen), Reduction (vähentäminen) ja Refinement (kehittäminen). Korvaamisperiaate pyrkii korvaamaan eläinkokeet muilla menetelmillä aina kun mahdollista. Vähentämisperiaate puolestaan pyrkii minimoimaan käytettyjen eläinten määrän. Kehittämisperiaate tähtää eläinten kärsimyksen ja stressin lievittämiseen kokeiden aikana.

Monissa maissa eläinkokeiden käyttöä säädellään lainsäädännöllä. Lainsäädäntö asettaa vaatimuksia eläintenhoidolle, käytölle ja kokeiden suunnittelulle. Suomessa eläinkokeiden valvonnasta vastaa Aluehallintovirasto. Luvat eläinkokeiden tekemiseen myönnetään vain, kun kokeen tavoitteita ei voida saavuttaa muilla keinoin ja kun eläinten hyvinvointi on turvattu.

Eläinkokeiden käytölle on vaihtoehtoisia menetelmiä, kuten soluviljelmät, kudosmallit ja tietokonesimulaatiot. Näiden menetelmien kehitys on jatkuvaa, ja niiden käyttö lisääntyykin koko ajan. Eläinkokeiden tulevaisuus riippuu monista tekijöistä, kuten tieteellisestä kehityksestä, eettisestä pohdinnasta ja lainsäädännöstä.