Eklektinen

Eklektinen tarkoittaa lähestymistapaa, joka valitsee ja yhdistää elementtejä eri lähteistä sen sijaan että noudattaisi yhtä yhtenäistä suuntausta. Eklektiivinen ajattelu pyrkii löytämään käytännöllisiä ratkaisuja yhdistämällä ideoita, tyylejä tai perinteitä erilaisista kulttuuri- ja aikakausista.

Etymologisesti sana tulee kreikan kielestä: eklektikos ’valitseva’ tai ’valikoiva’, johdettu sanasta eklegein ’valita, valikoida’. Suomen kielessä käytetään yleisesti adjektiivia eklektinen sekä ilmauksia eklektismi viittaamaan samaan lähestymistapaan.

Taide, arkkitehtuuri ja muotoilu: eklektinen arkkitehtuuri ja sisustus yhdistävät elementtejä eri tyylisuunnista, kuten klassismia, goottilaisia yksityiskohtia ja kansantaiteen motiiveja. Tällainen lähestymistapa oli yleistä 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella, jolloin rakennukset ja esineet rikastettiin historiallisista viittauksista. Kirjallisuudessa ja musiikissa eklektisyys ilmenee erilaisten vaikutteiden mosaiikkina, jossa voidaan yhdistää eri aikakausien estetiikkaa.

Filosofinen eklektismi on menetelmä, jossa otetaan käyttöön ideoita eri filosofisista järjestelmistä ja yhdistellään niitä käytännön ratkaisuiksi. Se ei muodosta yhtä ainoaa koulukuntaa, vaan pyrkii rakentamaan toimivan käsityksen todellisuudesta sen mukaan, mikä toimii kontekstissa. Kriittinen näkökulma korostaa riskiä epäjohdonmukaisuudesta tai pinnallisuudesta, jos valinnat perustuvat vain miellyttävään yhteensopivuuteen ilman perusteellista tarkastelua.

Nykykäyttö ja arviointi: Nykykeskusteluissa eklektinen kuvaa usein tyylin tai lähestymistavan valikoivaa sekoittamista eri vaikutteista. Sitä käytetään arkkitehtuurissa, muotoilussa, visuaalisessa taiteessa sekä filosofiassa. Eklektiivisyyttä arvostetaan monipuolisuutena, mutta sitä kritisoidaan joskus pinnallisuudesta tai siitä, että yhdistelmät eivät syvenny ilmiöiden yhteyteen.