pinnallisuudesta

Pinnallisuudesta on yleiskäsite, jota käytetään kuvaamaan ilmiön pinnalle näkyviä tai pintaan liittyviä ominaisuuksia. Se kattaa sekä konkreettiset, fyysiset piirteet, kuten pinnan koostumuksen, rakenteen ja karheuden, että pinnan havaittavissa ja mitattavissa ilmentymissä. Pinnallisuus voidaan nähdä sekä ilmiön ulkoisena ilmentymänä että tekijänä, joka vaikuttaa käytännön ilmiöihin.

Kielitieteessä pinnallisuus viittaa pinnalliseen rakenteeseen eli lauseen tai ilmauksen havaittavaan, ilmentyvään muotoon. Pinnallinen rakenne sisältää sanojen järjestyksen, morfologian ja äänteelliset piirteet, joiden kautta lause ilmenee. Tämä on erotettu syvästä rakenteesta (deep structure), joka viittaa kielen sisäiseen, loogiseen järjestykseen ja merkitykseen. Pinnallisuudella on keskeinen rooli esimerkiksi syntaksin ja prosessoinnin tutkimuksessa.

Teknisessä ja materiaaleja koskevassa kontekstissa pinnallisuus tarkoittaa pintaan liittyviä ominaisuuksia, jotka voivat poiketa kappaleen sisäisestä (bulk) rakenteesta. Tärkeitä piirteitä ovat pinnan kemiallinen koostumus, tekstuuri, karheus sekä pintajännitys ja reaktiivisuus. Pinnallisuudella on suuri vaikutus kitkaan, kulutukseen, tarttuvuuteen sekä katalyyttisiin ilmiöihin, ja sitä voidaan muokata pintakäsittelyillä sekä pinnoitteilla.

Pinnallisuutta arvioidaan ja mitataan erilaisin menetelmin, kuten profilometrialla, atomijärnien voimamikroskopialla (AFM), sekä pinta-analyyttisilla spektroskopia-tekniikoilla (esim. XPS). Näin voidaan ymmärtää ja hallita pinnan roolia eri sovelluksissa.