Pinnallisuutta

Pinnallisuus on suomalainen termi, joka kuvaa ilmiötä tai asennetta, jossa korostuvat pintapuoliset, ulkoiset tai näkyvät piirteet sen sijaan, että huomio kiinnittyisi asian syvällisiin perusteisiin, taustatekijöihin tai todellisiin vaikutuksiin. Sanaa käytetään sekä arkikielessä että akateemisessa keskustelussa kriittisesti arvioitaessa ilmiöitä kuten viestintää, muotia, mainontaa ja sosiaalisia rakenteita, joissa ensisijaisesti kiinnitetään huomiota ulkonäköön tai nopeasti havaittaviin ominaisuuksiin.

Kielitieteellisessä tai filosofisessa kontekstissa pinnallisuus voi viitata siihen, että ilmiön pinnallinen esitys ei kerro sen syvemmästä rakenteesta tai merkityksestä. Tällöin pinnallisuuden vastakohtana voidaan pitää syvyyttä, perusteellisuutta tai rakenteellista ymmärrystä. Kontaktissa kielen tutkimukseen luvussa pinnallinen taso viittaa usein ilmentymien pintapuolisiin rakenteisiin, kun taas syvällisillä tasoilla käsitellään syitä ja merkityksiä.

Pinnallisuuden kritiikki tähtää siihen, että huomio kiinnittyy ei vain siihen, miten asiat näkyvät, vaan siihen, miksi ne näkyvät ja miten ne vaikuttavat todellisuuteen. Se haastaa ajatuksen arvoista, jotka perustuvat pelkästään ulkoisiin ominaisuuksiin, ja kannustaa harkitsemaan subsanttia ja kontekstia ennen tuomioita. Liittyviä käsitteitä ovat esimerkiksi pintapuolisuus, ulkokuori ja syvällisyys.