Eileikkaustyö

Eileikkaustyö tarkoittaa kirurgista toimenpidettä, jossa peniksen etuosan foreskinin osa tai koko poistetaan. Toimenpide voidaan tehdä syntymän jälkeen tai myöhemmin elämässä. Eileikkaustyön suorittavat tavallisesti urologit, lastenkirurgit tai lääkärit, joilla on erikoiskoulutus ja aseptinen varustus. Se voi liittyä sekä lääketieteellisiin että kulttuurisiin tai uskonnollisiin syihin.

Historia ja kulttuuri: Eileikkausta on harjoitettu eri kulttuureissa kautta aikojen. Uskonnolliset perinteet, kuten juutalaisuus ja islam, ovat vahvistaneet käytäntöä. Moderni lääketieteellinen keskustelu on kehittynyt 1800-luvulta lähtien, ja nykyaikaisessa terveydenhuollossa toimenpidettä tarjotaan sekä terveydellisten riskien ehkäisemiseksi että kulttuuriperinteiden toteuttamiseksi.

Tekniikat ja käytännöt: Yleisiä menetelmiä ovat Gomco-, Mogen- ja Plastibell -menetelmät sekä dorsal slit -tekniikka. Neonataalissa toimenpide tehdään usein paikallis- tai lyhyellä nukutuksella. Eri menetelmät eroavat verenvuodon hallinnassa, paranemisessa ja lopullisessa ulkonäössä, mutta kaikki tähtäävät suojatilanteeseen ja toiminnallisuuteen.

Indikaatiot: Kulttuuriset ja uskonnolliset syyt ovat yleisimpiä. Lääketieteellisiä indikaatioita ovat phimosis, toistuva balanitis, paraphimosis sekä muiden foreskinin toiminnalliset ongelmat. Joidenkin tutkimusten mukaan varhaislapsuudessa tehty eileikkaus saattaa pienentää joidenkin infektioiden riskiä, mutta vaikutukset ovat yksilöllisiä.

Oireet ja riskit: Ennen toimenpidettä käytetään puudutusta ja kipulääkitystä toipumisen aikana. Yleisimmät komplikaatiot ovat verenvuoto, infektio ja harvinaisissa tapauksissa glansin tai meatusin vauriot. Useimmat potilaat toipuvat muutamassa viikossa, ja pitkäaikaiset vaikutukset ovat harvinaisia. Eetisiä ja lainsäädännöllisiä näkökohtia arvioidaan rokkaiden oikeuksia sekä vanhempien suostumusta.

---