indikaatioita

Indikaatioita tarkoittaa lääketieteellisessä kontekstissa syitä tai tilanteita, joissa jokin hoito, tutkimus tai toimenpide on suositeltavaa tai tarkoituksenmukaista. Termi viittaa siihen, milloin kyseinen lääke tai menettely tulisi mahdollisesti käyttää potilaan tilan, oireiden tai diagnoosin perusteella. Indikaatiot ohjaavat hoidon aloittamista, valintaa ja rajoja.

Indikaatiot määritellään siten, että hoito voidaan tarjota potilaalle mahdollisimman suurella hyödyllä ja pienellä riskillä. Ne eroavat vasta-aiheista, jotka kertovat tilanteista, joissa hoitoa ei tulisi antaa. Indikaatiot voivat muuttua uusien tutkimustulosten, ohjeistusten ja viranomaissäädösten myötä, ja ne voivat vaihdella maiden välillä sekä ajan kuluessa.

Esimerkkejä indikaatioista lääketieteessä: antibioottihoito indikoidaan bakteeri-infektion epäilyn tai varmistetun diagnoosin perusteella; kipuhyötys (kipulääkkeen) indikaatio on merkittävä kipu, joka vaikuttaa potilaan toimintaan ja elämänlaatuun; rokotteiden indikaatiot kohdistuvat väestöryhmiin, joilla suojelun tarve on suurin. Indikaatiot voivat lisäksi liittyä kuvaus- tai tutkimustoimenpiteisiin, kuten kuvantamistutkimusten tai muiden diagnostisten menetelmien käyttöön.

Etymologia: indikaatio on laina latinasta indicatio. Suomen kielessä indikaatiot viittaavat pääasiassa hoitojen ja diagnostisten menettelyiden perusteltuun käyttöön, sekä yleisesti osoituksiin tai merkkien näyttöön terveydenhuollon kontekstissa.