Ehtolauseista

Ehtolauseista viittaa suomen kielen alisteisiin lauseisiin, jotka ilmaisevat ehdon tai edellytyksen sille, että jokin päälausuma toteutuu tai pätee. Ehtolauseet liittyvät päälauseseen yleensä konjunktiolla kuten jos, mikäli tai ellei, ja ne voivat esiintyä ennen tai jälkeen päälausetta. Ehtolauseen sisältö määrittää, millainen seuraus päälausessa on.

Ehtolauseiden muodostuksessa on huomioitavaa, että verbien taivutus voi vaihdella sen mukaan, viitataanko todelliseen vai epärealistiseen tilanteeseen. Todellisessa ehtolauseessa käytetään usein indikatiivin muotoa sekä ehtolausessa että päälausessa tai tulevan ajan muodossa. Epärealistisessa tai vastakkaisessa tilanteessa ehtolausessa ja/tai päälausessa saattaa olla konditionaalin (ikään kuin "would") tai muita ei-todellisia muotoja, jotka ilmentävät epärealistista tilannetta.

Tyypillisiä ehtolauseiden konjunktioita ovat esimerkiksi jos, mikäli ja ellei. Ehtolause voi ilmaista yleisen totuuden, tavanomaisen seurauksen tai hypoteettisen tilanteen. Kielessä käytetään myös muunnoksia kuten ellei, jotta voidaan muodostaa kieltoinen ehto. Ehtolause voi olla yksittäinen lause tai osa suurempaa virtaa, ja sen sisällön vaikutuksesta päälausuma Johon määrää toimintaa.

Esimerkkejä:

- Jos sataa, otan sateenvarjon. (todellinen ehto)

- Jos minulla olisi aikaa, matkustaisin ympäri maailmaa. (epärealistinen/hypoteettinen ehto)

- Ellei hän tule, lähden ilman häntä. (kieltainen ehto)

Ehtolauseet ovat yleinen rakennelma sekä arkisessa puheessa että kirjallisessa teksteissä, ja niitä käytetään monipuolisesti kuvanmaan mahdollisia tilanteita, ehtoja ja niiden seurauksia.