konjunktiolla

Konjunktio on sanaluokka, jota käytetään yhdistämään sanoja, lauseita tai lausekkeita. Suomen kielessä konjunktiot vaikuttavat lauseen rakenteeseen ja merkitykseen sekä ilmentävät suhteita kuten lisäyksen, vaihtoehdon tai alistamisen.

Konjunktiot jaetaan pääasiassa kahteen ryhmään: rinnasteisiin konjunktioihin sekä alistuskonjunktioihin. Rinnasteiset konjunktiot, kuten ja, sekä, tai, yhdistävät kaksi tai useamman rinnakkaisen osan. Alistuskonjunktiot, kuten että, jotta, kun, jos, koska, vaikka, ennen kuin, johdattavat toisen lauseen toisen lauseen sisäisiin suhteisiin.

Kielitieteellisesti konjunktioiden tehtävä on rakentaa lauseiden semanttisia ja syntaktisia yhteyksiä. Niiden oikea käyttö vaikuttaa sekä lauseiden muodostukseen että välimerkintään; esimerkiksi milloin ja miten kaksi itsenäistä lausetta yhdistetään toisiinsa.

Konjunktiolla viitataan usein myös kieliopin yhteydessä siihen, millä välineellä yhteys on muodostettu. Tässä yhteydessä adjektiivinen ja adessiivinen muoto konjunktiosta, konjunktiolla, tarkoittaa suomeksi “with a conjunction” tai “by means of a conjunction”. Tämä muoto esiintyy kielioppikirjoissa ja sanahoidoissa, joissa kuvataan instrumentin tai keinon rooli yhteyden ilmaisemisessa.

Etymologisesti konjunktio on lainattu latinasta coniunctio, joka tarkoittaa yhteen liittämää yhteyttä. Suomen kielessä termi on vakiintunut käytettäväksi kielenopetuksessa ja kielitieteessä.